Otsalamppuna käytin tällä kertaa Black Diamond Ionia. Ion on pieni mutta yllättävän terhakka lamppu, mikä selittynee voimanlähteenä käytetyllä kuuden voltin paristolla. Kahdesta valaisutehosta suurempi riittää satunnaiseen kulkemiseenkin (tai ainakin sen avulla löytää telttansa tunturista...), kun taas pienempi soveltuu paremmin puuhasteluun leirissä. Ionin käyttämän pariston kapasiteetti on kuitenkin aika pieni, joten järeämpi lamppu on tarpeen, jos puskissa on tarkoitus rymytä tuntitolkulla. Telttavalona käytän edelleen Retki Camping Lantern -tyyppistä valaisinta, jonka saa kätevästi roikkumaan teltan kattoon.
Joku aika sitten hankkimani Esbitin 0.5-litrainen keitin oli myös tulessa. Kattila itsessään toimi odotetusti, mutta kotiin jääneen tuulisuojan merkitys korostui kylmällä ilmalla keitellessä. Isomman 230-grammaisen kaasupullon kanssa käytän yleensä Primuksen suojaa, joka ei kuitenkaan pakkaudu kovin näppärästi Esbitin kattilan ja 100-grammaisen pullon kanssa. Toki tuulisuojan voi tarvittaessa viritellä melkein mistä vain, mutta mieluiten kantaisin mukanani toimivaksi todettua vaihtoehtoa.
Abiskon kesäreissulla en löytänyt käyttöä Finnsvalan verkkoalusasulle, mutta syysretkelle se oli hyvä valinta! Verkkoalusasu ei ole liian kuuma 5 - 10 C asteen lämpötiloissakaan, mutta on mukava verkottomien kuorihousujen alla estäen niiden liimautumisen ihoon kiinni. Ehkä paras piirre verkkoalusasussa on, että se ei juurikaan kerää kosteutta, joten sitä ei oikeastaan tarvitse riisua koskaan... Jos siis haluaa suoraviivaistaa retkipukeutumistaan, riittää kun yön tullen kiskoo verkkoalusasun päälle joko toisen kerraston tai fleece-asun (makuupussin lämpöarvoista riippuen).
Iltanuotiolla istuessani käytin ensimmäistä kertaa fleecen sijasta ohutta untuvatakkia, mikä oli hyvä valinta nollakelille. Tällöin on eduksi, jos kuoritakki on sen verran väljä, että untuvatakki sopii sen alle. Ja voihan untuvatakkia käyttää nukkuessakin, jos mukana oleva makuupussi osoittautuu säätilaan nähden riittämättömäksi. Kosteasta untuva ei tunnetusti tykkää, mikä pitää huomioida ainakin aamuisin matalassa teltassa istuttaessa (hartiat kastuvat helposti).
Jeageloaivilla viettämäni yö oli jo toinen Voimaliskon seurassa. Kokemus ei olennaisesti eronnut ensimmäisestä kerrasta Suomun Ruoktulla: vähän ahdasta oli, ja aamulla kostean nihkeää. Ehkä liskoon voisi kuitenkin tottua, ja epäilemättä tunnelma keskikesän lämpiminä, sopivasti tuulisina öinä on erilainen. Lähinnä epämukavuutta aiheuttaa matala istumakorkeus, joka kiusaa jo tällaista 176 cm mittaista miestä. Leveys- ja pituussuunnassa tilaa on riittävästi, ja tavaratkin saa helposti ulkoteltan helmojen alle suojaan.
Uusia vaelluskenkiä hankkiessani tulin ihmetelleeksi sitä, kuinka lyhyen aikaa kaksi edellistä Gore-Tex -kenkäpariani ovat kestäneet. Toki molemmilla pääsee edelleen eteenpäin, mutta vettä ne eivät enää 1 - 3 vuoden käytön jälkeen pidä. Erikoista on se, että molemmat kenkäparit ovat menneet rikki samasta kohdin: kengän ulkosyrjästä päkiän kohdalta. Tämä herättää epäilyksen, että kalvo vaan kengän taittuessa pikku hiljaa hiertyy rikki. Jos kengässä on vielä rikkinäisen kalvon kohdalla sauma tai irvistävä kivirantti, vesi kyllä löytää tiensä kengän sisälle. Nyt hankkimani Meindl Tunturihaukat ovat jäykemmät kuin aiemmat kenkäni, eikä niissä ole saumoja päkiän lähellä, joten toivoa sopii, että ne kestävät edellisiä pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti