Lomamatka etenee, mutta säätämistä on riittänyt... Leviltä lähdettyäni päätin lopulta ajella Kiilopäälle ja ponnistaa sieltä maastoon - tietämättä kovin tarkasti suuntaa tai kohdetta. Näinhän homma on usein aiemminkin edennyt. Miksei siis tälläkin kertaa?
Kiilopäälle päästyäni säädin rinkkani 4 - 5 päivän vaellusta varten. Käytännössä se tarkoitti, että valitsin teltaksi Nallon (ajatus viiden päivän reissusta Voimaliskon kanssa ei kiehtonut), makuupussiksi Hypna 3S:n (jotta mahdollisesti pakastuva kelikään ei haittaisi) ja rinkaksi Kajkan (saadakseni kaikki varusteet kyytiin).
Liikkeelle päästyäni kävelin muutaman sata metriä Kiilopään parkkipaikalta Suomun Ruoktun suuntaan ja käännyin takaisin... Ei tuntunut hyvältä. Häh, mitä nyt taas? Säästääkseni lääkärikulut analysoin tilanteen itse ja päädyin seuraavaan diagnoosiin:
1. Rinkka oli tarpeettoman painava. Olin koko menneen kesän hartaasti tuunannut rinkkaani kevyemmäksi, mutta nyt syysvarusteiden kanssa - ja kantaessani kaiken pitkästä aikaa itse - otin hirmuloikan taaksepäin. Itse asiassa rinkka ei edes ollut erityisen painava, 15 - 20 kg ehkä, mutta omat odotusarvoni olivat epärealistiset.
2. Maasto oli liian tuttua. Olin perheen kanssa Saariselällä kesäkuussa ja tein vielä elokuussakin lyhyen retken Suomun Ruoktulle. Liika on liikaa ja sillä selvä. Ukselmapää on edelleen näkemättä, mutta voin mennä sinne myöhemmin vaikka vaimon kanssa. Tuttujen polkujen tallaaminen ei tunnu tylsältä, jos joku toinen on mukana.
Lopulta majoituin Saariselän Holiday Clubiin, kävin juoksemassa Kuutamolenkin, ja aloin työstää uutta suunnitelmaa. Keventääkseni rinkkaani päätin rajoittaa retkeäni niin, että kaikki varusteeni mahtuisivat aiemmin hankkimaani 68-litraiseen Osprey Kestreliin. Ensisijaisesti tämä tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi luopua Nallosta ja vaihtaa se Voimaliskoon. Myös ruokatarvikkeiden määrää olisi syytä vähentää, koska Kestreliin ei tulisi mahtumaan 4 - 5 päivän aterioita (2 - 3 päivää ehkä).
Päästäkseni hiukan vieraampaan (mutta silti helposti tavoitettavaan) maastoon palautin mieleeni alkuperäisen ajatukseni lähteä Muotkatuntureille. Voisinhan uuden suunnitelman puitteissa poiketa vaikkapa Peltotunturin suunnalla ilman että minun tarvitsee valloittaa koko Muotkaa yhdellä kertaa. Mutta siis tunturiin, Voimaliskon kanssako? No miksipä ei, kyllähän jotkut kulkevat tunturissa koirankin kanssa.
Siispä säädin varusteeni vielä kerran uudelleen. Lopputulokseni oli setti, jonka kantolaitteena oli Osprey Kestrel 68, telttana Vaude Power Lizard, makuupussina Haglöfsin Hypna 3S ja joka sisälsi muonaa 2 + 1 päivän tarpeita varten. Rinkka oli aika täynnä, mutta arvelisin sen alkupainon olleen 11 - 12 kg:n paikkeilla (sisältäen n. litran vettä). Valitsemalla makuupussiksi Goga 2S:n olisin säästänyt vielä 300 - 400 grammaa, mutta halusin tältä osin pelata varman päälle, koska luottamukseni Voimaliskoa kohtaan ei ollut parhaalla tasollaan.
Näillä eväillä porhalsin kohti Muotkan Ruoktua, josta lähdin tallustamaan Jeageloaivin suuntaan. Ensin ajattelin pyrkiä Peltoaiville asti, mutta tunturissa tovin hortoiltuani päädyin lopulta pystyttämään telttani jo Jeageloaivin rinteessä olevan lammen rannalle, jonne myös Jeageloaivin kodalla tapaamani pari helsinkiläistä vaeltajaa olivat matkalla. Fyysinen laiskuus yhdistettynä laumasieluisuuteen selvästikin johdattivat valitsemaan helpon vaihtoehdon.
Iltanuotiolla aika kuluikin mukavasti. Yöllä satoi ajoittain vettä, mikä vaikeutti nukkumista ainakin siihen asti, kunnes päätin kaivaa rinkastani korvatulpat. Tuuli tyyntyi yön aikana, minkä johdosta olosuhteet Power Lizardissa olivat aamulla liki trooppiset (ainakin lämpötilaa lukuunottamatta). Useampi sateinen yö Voimaliskon kanssa voisi ottaa koville.
Hiukan lyhyestä matkasta (~15 km) huolimatta reissusta jäi hyvä fiilis. Minulla on joskus taipumusta turhaan suorittamiseen, mikä vaellusreissuilla ilmenee ylipitkinä päivämatkoina ja tarpeettomana kiireenä. Tällä reissulla ei ollut kiire ja päämäärätön kulkeminen tuntui oikeastaan hauskalta. Oli myös mukavaa ulkoilla syksyisessä luonnossa ja vieläpä tunturissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti