Kevyt rinkka, parempi mieli

Muotkan Ruoktulta palattuani majoitun jälleen Saariselälle. Tarkoitukseni oli huilata siellä päivän verran ja jatkaa sitten etelää kohti, mutta aurinkoinen sää ja toisaalta etelästä myöhemmin lähestyvät vesisateet saivat minut jäämään Saariselälle vielä toiseksikin yöksi.

Keksin uudeksi päiväksi kivaa ohjelmaakin! Tiistaisin Kiilopäällä lämpiää savusauna, joten päätin patikoida sinne saunomaan ja palata illalla linja-autolla takaisin Saariselälle. Tällainen retki soveltuisi hyvin myös varustetestaukseen, koska olin juuri hankkinut Saariselän Partioaitasta uudet vaelluskengät. Entiset alkoivat vuotaa, mitä epäilin jo heinäkuisen Abiskon reissun aikana. Asia varmistui lopullisesti Jeageloaivilta märässä maastossa laskeutuessani: oikean jalan sukka kastui läpimäräksi jo viiden kilometrin matkalla kosteassa varvikossa kulkiessani.

Uudet vaelluskengäthän on aluksi syytä "sisäänajaa" (vai uloskävellä?), jotta ne muokkautuvat jalan muodon mukaan. Samalla varmistuu, että ne todella käyvät omaan jalkaan eivätkä aiheuta ongelmia pidemmillä vaelluksilla. Kymmenen kilometrin pyrähdys Saariselältä Kiilopäälle sopii tähän tarkoitukseen hyvin.

Matkalle lähtiessäni otin selkääni Kestrelin, jonka Jeageloaivi-konfiguraatiosta olin tiputtanut pois teltan, makuupussin ja -alustat sekä hiukan eväitä. Myös muutamista vaatekappaleista (untuvatakki, yövaatteet) luovuin, mutta toisaalta lisäsin rinkkaan sadevarusteet, termospullon ja ison pyyhkeen. Halusin kokeilla, mitä Kiilopään rinkkavaaka näyttää Kestrelin painoksi, jotta tiedän, kuinka kaukana 10 kg:n tavoitepainosta olen. Vaaka näytti sittemmin yhdeksän kilograman lukemaa (sisältäen reilun litran vettä), joten ainakin kesävarusteiden kanssa tavoite alkaa häämöttää!

Menomatka Kiilopäälle eteni Laanilaan asti latupohjaa pitkin, mutta sen jälkeen poikkesin Ruijan polulle, jonka sattumalta havaitsin erkanevan pian Savottakahvilan jälkeen. Ruijan polkua pitkin matka oli hiukan pidempi, mutta kangasmetsä oli latupohjaa miellyttävämpää kävellä.

Kiilopäälle päästyäni odottelin hetken savusaunavuoron alkamista (klo 15), minkä jälkeen nousin ensimmäisenä kylpijänä lauteille. Ohjelmaan tietysti sisältyi myös pulahtaminen lähellä virtaavassa Kiilo-ojassa, jonka noin seitsemänasteinen vesi virkistää kehon parissa sekunnissa.

Paluumatkan olin suunnitellut kulkevani linja-autolla, joka ajaa Kakslauttasen ohi noin klo 19. Aikataulussa lukee, että kyseinen vuoro poikkeaa Kiilopäällä "tarvittaessa", mutta tässä on kyse ainoastaan Kiilopäälle tulevien tarpeista; sieltä lähtevien toiveilla ei ole niin väliä. Bussiin varmasti päästäkseni minun siis olisi pitänyt kävellä Kiilopäältä kuusi kilometriä Kakslauttaseen. Ajattelin, että kaipa sitten voin yksintein patikoida takaisin Saariselällekin, eikä minun tarvitse odotella bussia saapuvaksi.

Paluumatkan tein nopeampaa reittiä Ahopäiden yli. Hieman ennen Saariselkää pysähdyin parfyymilatupohjan varrelle tekemään ruokaa, mikä herätti hilpeyttä ohikulkijoissa. Tosin kulkijat saattoivat olla jo valmiiksi hilpeitä muutenkin.