perjantai 30. syyskuuta 2011

Kipukohtia

Olen hiukan rikki... Tai tarkemmin sanoen minun vasen käteni on rikki, useammastakin kohdasta. Olen onnistunut hankkimaan käteeni sitkeän tulehduksen, josta en meinaa päästä eroon.

Ranteessa on niveltulehdus, jonka muistan ensi kerran oireilleen jo viime talvena. Kävin vaivan johdosta lääkärissä jo kesäkuussa, mutta tällä viikolla jouduin menemään uudestaan, kun tauti vaivasi edelleen. Nyt popsin tulehduskipulääkkeitä ja sudin ranteeseeni hyttysmyrkyn hajuista geeliä, jonka pitäisi helpottaa oireita. Lisäksi käytän jäykkää rannetukea, joka estää rannetta liikkumasta.

Rannetuki tuntuukin hyvältä välineeltä! Tosin kirjoittamista se ei rajoita, vaikka syytä ehkä olisi. Työskentelen paljon tietokoneella, minkä johdosta lääkäri ehdotti sairaslomaakin, mutta hylkäsin ajatuksen. Olisin kotonakin päivät pitkät naputellut koneella, joten lomasta ei olisi ollut mitään hyötyä. Ranne kuitenkin tuntuu muutaman päivän tukea pidettyäni hiukan paremmalta, mikä yli puolen vuoden kärvistelyn jälkeen on mukavaa.

Tällä hetkellä eloa haittaa enemmänkin vasemman hartian ja yläselän välissä oleva kipukohta, joka heräsi henkiin reilu vuorokausi Jeageloaivin reissun jälkeen. Ehkä sielläkin on joku tulehdus, joka vaikeuttaa ainakin housujen kiskomista jalkaan. Hetkittäin minusta tuntuu, että kipeä kohta etenee kohti kaulaa ja päätä... Jos siis kirjoitteluni yllättäen lakkaa, se johtuu päässä olevasta tulehduksesta!

Kipugeeliä kaupitteleva televisiomainos antaa ymmärtää, että tällaiset tulehduksenomaiset kipuongelmat ovat ihan tavallisia, mutta minulle ne eivät ole sitä. Jos viime syksyn sääritulehdus jätetään pois laskuista, en muista aikapäiviin kärsineeni mistään nivel-, rusto- tai lihaskivuista. Olenkohan alkanut tehdä jotain väärin?

Mieleeni on hiipinyt epäilys, että ranteessa oleva niveltulehdus on saanut alkunsa, kun vuosi sitten heinäkuussa vaihdoin autoa. Uudessa vaunussa on F1-tyyliset rattivaihteet (pitäähän ne 1.6-litraisessa dieselissä olla...), ja myös radion säätimet sijaitsevat ratissa. Arvelen, että vasemman käden lisääntynyt sormityö on rasittanut tottumattomia niveliä niin, että se on aikaansaanut tulehduksen. Vaihtoehtoinen teoria on se, että vaiva on syntynyt raplatessani juoksulenkillä vasemmassa kädessä pitämääni miniradiota... Kanavanvaihtokynnykseni on verraten matala, mistä syystä peukaloni joutuu joskus koville.

Hartiakivun alkulähteen taas sijoitan mielessäni Jeageloaivin rinteille. Muistelen, että muhkean makuupussin vuoksi minulla oli alkuyöstä kuuma, joten vähensin vaatetusta ja taisinpa hetkittäin nukkua makuupussin ulkopuolellakin. Ehkä hartiat eivät tykänneet kylmästä ilmasta? Makuualustakin oli aika kova, mutta samaa alustaa käytän aina. Tuskin ongelma sentään uudesta rinkasta voi johtua? Painoa oli kuitenkin aika vähän.

Oli miten oli... Nyt syön pillereitä, hieron hyttysmyrkkyä itseeni ja pyrin pääsemään tulehduksista eroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti