Peltikuoren alta - osa I

Kevät- ja kesäreissujen myötä peltikuoriaisesta on kertynyt runsaasti kokemuksia. Adria Twinissä on paljon hyvää ja kaunista, mutta olemme kohdanneet myös yllättäviä ongelmia. Kerronpa nyt viimeisimmistä tunnelmista, ehkä useammankin postauksen verran.

Kuten jo aiemmin totesin, 540-senttinen auto on osoittautunut käyttöömme täysin riittäväksi. Etukäteen hieman pelkäsin, mahtavatko niukat tilat alkaa ahdistaa, mutta oikeastaan on käynyt juuri päinvastoin: ahtauteen on sopeutunut, eikä asiaan enää edes kiinnitä huomiota. Ja yhden hengen kuormalla tilaa joka tapauksessa on ylenpalttisesti.

Tulin myös moittineeksi pieneen autoon valitun ruokapöydän kokoa, mutta käytäntö on osoittanut, ettei se ole yhtään liian iso. Pöydän alta taitettava sivutasokin on lähes aina käytössä, ja toimii myös läppärin alustana. Vaikka jalaton pöytä olisi muuten kätevä, tietokoneen kanssa jalka todennäköisesti on välttämätön.

Hankalassa paikassa oleviin kaasukytkimiinkin olen enimmäkseen tottunut. Lähinnä niiden sijainti ärsyttää silloin, kun penkillä on tavaroita, jotka täytyy siirtää muualle, jotta kytkimiin pääsee käsiksi. En silti ymmärrä, millaisen suunnittelupalaverin jälkeen kytkimet on päätetty piilottaa istuimen alle. 

Asunto-osaan liittyy muitakin ihmetyksen aiheita. Yksi niistä on keittiön tiskialtaan hana, jossa ei ole lainkaan erillistä lämpötilan säätöä. 

Vaikka kyseessä on ihan tavallisen näköinen yksiotehana, vipua ei voi nostaa ylöspäin. Sitä voi ainoastaan kiertää, jolloin hanasta alkaa tulla vettä, ja sama säätö vaikuttaa myös veden lämpötilaan. Käytännössä siis hanasta saa joko kylmää vettä pienellä paineella, tai lämmintä vettä isolla paineella.

Asia tuntuu niin typerältä, ettei kyseessä voi olla edes suunnitteluvirhe. Onko kaiken takana ajatus siitä, että lasikannen laskeminen pakkosulkee hanan? Toiminto on joka tapauksessa niin outo, ettei hanaa tule juuri käytettyä. Vessan hanoissa sentään on omat säätönsä veden paineelle ja lämpötilalle.

Pientä ärtymystä aiheuttaa myös se, että vessan ovena toimiva rullaverho liikkuu kovin nihkeästi. Poiketessani paikallisessa caravan-liikkeessä kiinnitin huomiota siihen, että isommissa (600 / 640) Adria Twineissä verhon rakenne on erilainen, mikä saattaa liittyä asiaan.

Omassa Twinissämme verho sulkeutuu edestä taaksepäin, jolloin se - WC:n epäsymmetrinen muoto huomioiden - joutuu tekemään yli 90 asteen mutkan. Isommissa Twineissä verho puolestaan sulkeutuu takaa eteenpäin, jolloin mutkan aiheuttama kulma on alle 90 astetta. Luulen, että jyrkempi kulma vaikeuttaa rullaverhon liikuttamista.

Mutta miksi verho on pienemmässä autossa toteutettu eri tavalla? Todennäköisesti selitys löytyy tilankäytöstä, vaikka en tarkemmin syytä hahmotakaan. Käytännössä ero näkyy siinä, että omassa autossamme rullaovea ei voi kevyesti liikutella yhdellä kädellä, vaan sitä täytyy aina toisella kädellä auttaa oven taka-osasta.

USB-pistokkeita Adriassa on kiitettävän monta (Adria 4 + Fiat 2), mutta niiden sijoittelu on vähän outo. Pöytäryhmän yläpuolella olevat kaksi pistoketta ovat sentään jotenkin käytettävissä, mutta kaksi muuta on sijoitettu auton vasempaan takanurkkaan, joten niihin yltääkseen täytyy aina ensin kömpiä sängyn päälle.

Lisäksi kaikki pistokkeet ovat hyllyn alareunassa, käytännössä siis katossa. Onko se jonkun mielestä erityisen kätevää? Eikö edes yhden pistokkeen olisi voinut asentaa pöytäkorkeudelle?

Makuutilan katossa on muutakin elektroniikkaa kuten esimerkiksi pari pientä lamppua, joista toinen meni jo uutena rikki. Luulen, että olen tavaratilaa tavoitellessani osunut lamppuun patjalla, jolloin se on murtunut juuresta ja päätynyt roikkumaan johtojensa varassa. Oma vika siis, mutta... no, melko heppoista tekoa. Onneksi lamppu on jokseenkin tarpeeton ja irtoaa kiskostaan helposti.

Kesän myötä Adrian ohjauspaneelista on myös paljastunut kumma juttu. Sen ulkolämpötilamittari saattaa nimittäin näyttää pakkaslukemia, vaikka ulkona olisi kuinka lämmintä. 

Onneksi lukema on yleensä niin pahasti pielessä, että virheen huomaa kyllä itse. Mutta käyttääkö auto ulkolämpötilatietoa johonkin? Talvella mittari mielestäni näytti aina ihan järkeviä arvoja.

Parasta aikaa

Kyllä toukokuu on ihmisen parasta aikaa, ainakin heti huhtikuun jälkeen.

Linkki videoon

Lisää siemeniä

Oikeastaan meillä oli sellainen ajatus, että jatkaisimme Kaunisjärveltä toiseksi yöksi jonnekin Patvinsuon suuntaan. Ilomantsin ilta oli kuitenkin kaunis, eikä lähteminen oikein ottanut tuulta alleen.

Lopulta päätimme jäädä entisille sijoillemme Kaunisjärven P-paikalle. Retkeilyautolla liikuttaessa on kai tapana vaihtaa paikkaa aina vuorokauden jälkeen, jotta homma ei mene leiriytymiseksi, mutta keltanokkina emme muistaneet asiaa.

No, seuraavana aamuna joka tapauksessa lähdimme liikkeelle ajatuksella, että voisimme tutustua Särkkäjärven polkuun, joka edellisenä päivänä jäi voimien ehtyessä näkemättä. Samaa Susitaivalta siis molemmat edelleen.

Niinpä ajelimme päivän aluksi soramontulle, jonka laidassa on Teponsärkän pieni kota. Vaikka kotaa ja muutamia muita reitin varrella olevia tulipaikkoja ei ole merkitty Retkikartta-palveluun, Ilomantsin omalla karttasivustolla ne näkyvät.

Sivustolta selviää sekin, että Teponsärkän kota on yksityisessä omistuksessa, mutta sitä saa käyttää retkeillessä taukopaikkana. Pysäköintiä ajatellen tilaa oli vähintään riittävästi, ja tarvittaessa auton olisi voinut jättää tien varteenkin.

Teponsärkkä ei näytä kartassa mitenkään erikoiselta, mutta maastossa se on kaunis, sillä ympärillä on pääasiassa suota ja vettä. Polkukin vaikutti helppokulkuiselta, joten matka reilun kolmen kilometrin päässä odottavalle Särkkäjärven autiotuvalle sujuisi sukkelasti.

Yleensä autiotuvat kai mielletään erämaista tai muilta syrjäseuduilta löytyviksi, mutta paikallisen ylläpitämä Särkkäjärven tupa ei ole sellainen. Perille pääsee vaikka autolla, ja nuotiopaikan rannassa on itse asiassa yleinen uimaranta.

Särkkäjärvi toimii myös risteyskohtana yli 90 kilometriä pitkälle Pogostan kierrokselle, joka kulkee pitkiä pätkiä Koitajoen rantamilla ja Petkeljärven kansallispuistossa. Oletettavasti hieno reitti sekin, sillä etenkin Petkeljärvellä on kaunista. 

Ihan riittävän rauhallista Särkkäjärvellä silti oli, vaikka vastarannalta hieman ihmisten ääniä kuuluikin; siellä kun näytti olevan kesämökkejä tai muuta asutusta.  

Helaviikonloppu olisi oikeastaan saanut olla hiukan pidempi, sillä sää suosi retkeilyä ja ulkoilua muutenkin. Aina sitä jotain ajanvietettä olisi keksitty, ehkä järkevämpääkin kuin mihin lopulta kyettiin.

Linnustusaikakin olisi nyt ollut parhaimmillaan, kameralla ainakin. 

Vaikka unessa näkemäni karhu jäi edelleen kohtaamatta, saimme kotimatkalla silmät pyöreinä tuijottaa 9-tien vartta vastaan jolkotellutta eläintä. Se näytti kovasti sudelta, mutta oliko kyseessä susi vai koira, jäi lopulta epäselväksi. Kojelautakamera kai yleensä hankitaan muista syistä, mutta sellainen olisi nyt ollut hyvä.

Havainto tehtiin Tuusniemen paikkeilla, ja nettitietojen mukaan myös Kaavilla nähtiin hiukan myöhemmin sudelta vaikuttava eläin. Olisi ehkä pitänyt kääntyä takaisin ja tutkia tarkemmin.