Lisää siemeniä

Oikeastaan meillä oli sellainen ajatus, että jatkaisimme Kaunisjärveltä toiseksi yöksi jonnekin Patvinsuon suuntaan. Ilomantsin ilta oli kuitenkin kaunis, eikä lähteminen oikein ottanut tuulta alleen.

Lopulta päätimme jäädä entisille sijoillemme Kaunisjärven P-paikalle. Retkeilyautolla liikuttaessa on kai tapana vaihtaa paikkaa aina vuorokauden jälkeen, jotta homma ei mene leiriytymiseksi, mutta keltanokkina emme muistaneet asiaa.

No, seuraavana aamuna joka tapauksessa lähdimme liikkeelle ajatuksella, että voisimme tutustua Särkkäjärven polkuun, joka edellisenä päivänä jäi voimien ehtyessä näkemättä. Samaa Susitaivalta siis molemmat edelleen.

Niinpä ajelimme päivän aluksi soramontulle, jonka laidassa on Teponsärkän pieni kota. Vaikka kotaa ja muutamia muita reitin varrella olevia tulipaikkoja ei ole merkitty Retkikartta-palveluun, Ilomantsin omalla karttasivustolla ne näkyvät.

Sivustolta selviää sekin, että Teponsärkän kota on yksityisessä omistuksessa, mutta sitä saa käyttää retkeillessä taukopaikkana. Pysäköintiä ajatellen tilaa oli vähintään riittävästi, ja tarvittaessa auton olisi voinut jättää tien varteenkin.

Teponsärkkä ei näytä kartassa mitenkään erikoiselta, mutta maastossa se on kaunis, sillä ympärillä on pääasiassa suota ja vettä. Polkukin vaikutti helppokulkuiselta, joten matka reilun kolmen kilometrin päässä odottavalle Särkkäjärven autiotuvalle sujuisi sukkelasti.

Yleensä autiotuvat kai mielletään erämaista tai muilta syrjäseuduilta löytyviksi, mutta paikallisen ylläpitämä Särkkäjärven tupa ei ole sellainen. Perille pääsee vaikka autolla, ja nuotiopaikan rannassa on itse asiassa yleinen uimaranta.

Särkkäjärvi toimii myös risteyskohtana yli 90 kilometriä pitkälle Pogostan kierrokselle, joka kulkee pitkiä pätkiä Koitajoen rantamilla ja Petkeljärven kansallispuistossa. Oletettavasti hieno reitti sekin, sillä etenkin Petkeljärvellä on kaunista. 

Ihan riittävän rauhallista Särkkäjärvellä silti oli, vaikka vastarannalta hieman ihmisten ääniä kuuluikin; siellä kun näytti olevan kesämökkejä tai muuta asutusta.  

Helaviikonloppu olisi oikeastaan saanut olla hiukan pidempi, sillä sää suosi retkeilyä ja ulkoilua muutenkin. Aina sitä jotain ajanvietettä olisi keksitty, ehkä järkevämpääkin kuin mihin lopulta kyettiin.

Linnustusaikakin olisi nyt ollut parhaimmillaan, kameralla ainakin. 

Vaikka unessa näkemäni karhu jäi edelleen kohtaamatta, saimme kotimatkalla silmät pyöreinä tuijottaa 9-tien vartta vastaan jolkotellutta eläintä. Se näytti kovasti sudelta, mutta oliko kyseessä susi vai koira, jäi lopulta epäselväksi. Kojelautakamera kai yleensä hankitaan muista syistä, mutta sellainen olisi nyt ollut hyvä.

Havainto tehtiin Tuusniemen paikkeilla, ja nettitietojen mukaan myös Kaavilla nähtiin hiukan myöhemmin sudelta vaikuttava eläin. Olisi ehkä pitänyt kääntyä takaisin ja tutkia tarkemmin.