Toukokuinen helaperjantai avautui torstai-iltaa aurinkoisempana. Kaunisjärvi muistutti jälleen vierailijoitaan siitä, miksi sillä oli sellainen nimi.
Susitaival ja Karhunpolku menevät minulta toisinaan sekaisin, ja joskus puhun Sudenpolusta, vaikka sellaista ei taida löytyä kuin katujen nimikylteistä. Mitä suurpetoihin muuten tulee, näin juuri edellisenä yönä unta, jossa törmäsimme maastossa nukkuvaan karhuun. Olisiko tänään se päivä?
Lähdimme kulkemaan Kauniinjärvensärkälle nousevaa polkua. Aamun viileys kaikkosi vähitellen, ja puolenpäivän jälkeen sää oli siinä määrin lämmin, että saatoin hieman laskea windstopper-suojaustani.
Metsäautotiet katkaisevat Kaunisjärveltä etelään päin menevän Susitaipaleen parissa kohtaa, mutta muuten maasto on hienoa mäntykangasta - paitsi ehkä Hepojoen paikkeilla, jossa on pieni pätkä pusikkoista sekametsää.
Kaikkia Susitaipaleen varrella olevia tulipaikkoja ei ole merkitty Retkikartta-palveluun, mutta pohjakartassa ne näkyvät. Kaunisjärven jälkeen seuraava kota odottaisi Teponsärkällä, joka kuitenkin talven jälkeen tuntui olevan kovin kaukana. Onneksi Kaidanlamminsärkältäkin löytyi mukavia paikkoja istuskella.
Aiemmat huoleni tämän osuuden korpimaisuudesta olivat selvästi turhia, sillä eipä reitin varrella juuri rakennuksia näy. Lähempänä Hattuvaaraan menevää Hatuntietä metsän keskeltä kuitenkin pilkottaa Raiskiossa kohoava masto. Se vaikuttaa muuten tavalliselta radio/tv/kännykkämastolta, mutta rakennelman päässä on erikoinen lieriö, joka pirteän värityksensä ansiosta näkyy kauas. Mikähän tuon merkitys mahtaa olla?
Enneunestani huolimatta emme kohdaneet Susitaipaleella yhtään karhua. Aluksi hämmästelin asiaa, mutta sitten ymmärsin, että unessa näkemälläni karhulla saattoi olla symbolinen merkitys.
Kun ollaan itärajan tuntumassa, karhu tietenkin tarkoittaa Venäjää. Unen tarkoitus selvästikin oli muistuttaa, ettei rajaseudulla kopterin lennätyskäytäntöihin täytyy kiinnittää huomiota.
Vaikka oikeita karhuja ei näkynytkään, yhden hiiden sentään kohtasimme. Hiisien tunne-elämä lienee yleisesti ottaen köyhää, mutta tämä yksilö tuntui pitkän talven jälkeen nauttivan auringonpaisteesta.
Mutta miksi hiisiä näkee luonnossa paljon useammin kuin karhuja tai susia? Tuntuu siltä, että petoeläimiä ei nykyään liiku muualla kuin kaupungeissa, kuten Kuopiossa hiljattain (tai näin ainakin väitettiin).Kannattaako näitä Itä-Suomen reissuja karhujen perässä edes tehdä? Olen kulkenut itärajan läheisyydessä satoja kilometrejä näkemättä kärppää suurempaa petoa, mikä on saanut minut epäilemään, että karhu ja susi ovat vain kansan keskuudessa leviäviä legendoja.
Toki kaiken tämän epäuskon keskellä on hyvä muistaa, että luonnossa liikuttaessa tärkeää ei lopulta ole se, näetkö sinä itse karhun. Olennaisempaa on, näkeekö karhu sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti