Sallan yö oli kolea. Adrian ulkolämpötilamittari näytti aamulla -16 C:n lämpötilaa, mikä indikoi toleranssien pettäneen, mutta ei auton sisälämpötilakaan ollut kuin kymmenisen astetta plussan puolella. Lämpimän päivän jälkeen yön viileys tuli yllätyksenä, eikä lämmitystä tullut siksi illalla laitettua päälle.
Kun aamukohmelosta oli selvitty, aloimme miettiä päivän ohjelmaa. Ensimmäinen ajatus oli yrittää jotain kautta Ruuhitunturille, mutta lopulta päädyimme yksinkertaisempaan vaihtoehtoon, joka ei edellyttäisi edes auton siirtämistä.
Yöpaikkamme takaa lähti vanha metsätraktoriura, joka näytti kartan mukaan jatkuvan Isovaaran kupeeseen asti. Ura taitaa nykyään toimia lähinnä moottorikelkkareittinä, mutta satelliittikuvissa oli silti nähtävissä jonkinlaista ajojälkeä, jota voisi kenties seurata kävellen. Tai ehkä asiaa ainakin pitäisi tutkia; ainahan voi kääntyä takaisin, jos maasto muuttuu märäksi tai muuten hankalaksi edetä.
Reitti kiinnosti myös siitä syystä, että sitä pitkin pääsisi Topsakka-aavan laitaan, josta voisi näkyä hauskan muotoinen Topsakkaharju. Poikkesimme harjulla muutama vuosi sitten Aikkipetsin suunnasta, ja retkestä jäi tuolloin hyvät muistot.
Liikkeelle siis. Alkumatkasta traktoriura olikin varsin helppokulkuista...
... mutta suopaikoissa ja etenkin Topsakkajärvestä laskevan Sausojan liepeillä oli yleisestä kuivuudesta huolimatta märkää. Sausojan yli pääsi onneksi siltaa pitkin, eikä muita hankalia ylityksiä ollut tiedossa, joten sittemmin matka eteni sutjakasti.
Vaikka kulkujälki ei kauttaaltaan ollut aivan priimaa, matkan varrelle osui myös hienoja paikkoja kuten Isovaaran pohjoispuolella oleva töppäre, jossa kuivattelin paitaa lennättämällä samalla Mauria hieman.
Tapahtuma taisi houkutella paikalle myös haukan, joka hetken kierteli yllämme. Maurin onneksi tilanne ei kuitenkaan eskaloitunut tämän enempää, ja ilmataisteluilta vältyttiin.
Isovaaran lähestyessä erkanimme metsätraktoriuralta ja nousimme vaaran rinteessä olevan hakkuuaukean harjalle.
Aukealla ei juurikaan ollut puita, vaikka hakkuista oli ainakin traktoriuran kunnosta päätellen jo jonkin verran aikaa. Puuttoman alueen yli avautuikin avara maisema Topsakkajärven ja Topsakka-aavan suuntaan. Mainittakoon, että Topsakkajärvi samoin kuin kyseinen aukea näkyvät kauempaa myös äskettäin julkaisemassani Aikkipetsi-videossa.
Pohdimme hetken mahdollisuutta jatkaa vielä vieressä kohoavan Palotunturin laella olevalle kodalle, mutta luovuimme suunnitelmasta, koska puiden peittämältä tunturin laelta tuskin olisi nähnyt yhtään pidemmälle. Ei ainakaan silloin näkynyt, kun edellisen kerran liikuimme samoilla kulmilla.
Palotunturin kautta olisi voinut jatkaa Topsakkaharjulle, mutta kun repussani kerran oli viimeisintä teknologiaa, päätin lähettää Maurin tutkimaan, miltä harju nykyään näyttää. Hyvältähän se näytti, ja ehkä vähän lohikäärmeeltäkin.
Pohjoisen suunnassa erottui useita töppäreitä, joista yhtä kivisimmistä arvelin ensin Ruuhitunturiksi. Tarkempi tutkistelu kameran linssin läpi kuitenkin osoitti, että kyse oli Sallatunturista. Ruuhitunturikin taisi silti löytyä, kun yhden mäen päällä näkyi matalahko rakennelma, joka lienee ollut näkötorni.
Tällaiset ex tempore -retketkin ovat joskus mukavia. Vaikka reitti ei kauttaaltaan ollut yhtä hieno kuin Aikkipetsin polku edellisenä päivänä, Isovaaran mainiot maisemat korvasivat puutteen. Ja kun puista puuttuvat maalimerkinnät, todennäköisyys kohdata ihmismassoja on aika pieni.
