Arjen ihmeitä

Vuoden vaihtuminen muistuttaa minua siitä, että Reiska on ollut meillä kaksi vuotta, ja se täytyy viedä huoltoon. Jos Reiskalta itseltään kysytään, ennen öljynvaihtoa voisi rullata vielä 20000 kilometriä, mutta olen silti huollattanut sitä vuosittain. Nyt mittarissa on kaikkiaan noin 25000 kilometriä.

Fiatin huoltaminen Kuopiossa on muuttunut vähän mutkikkaaksi. Olen tähän asti aina asioinut Delta-autossa, jossa aiemmin toimi Fiatin merkkihuolto. Yrityskauppojen myötä Delta-autosta kuitenkin tuli Hedin Automotive, ja nyt Kuopiossakin vanhan tutun toimipisteen seinässä on Hedinin kyltti.

Firman nimellä ei sinänsä ole väliä, kunhan auto tulee huollettua Fiatin ohjelman mukaisesti. Tässä vaiheessa ilmaan kuitenkin nousee kysymysmerkkejä:

• Fiatin sivuilla lukee, että Kuopiossa Hedinin Väliköntien toimipiste (entinen Delta-auto) huoltaa Fiat-autoja.
• Myös Hedinin sivulla annetaan ymmärtää, että Väliköntiellä huolletaan Fiateja.
• Jos Hedinin chatilta kysytään, Väliköntiellä ei kuitenkaan ole Fiat-merkkihuoltoa. Ja kun kävin tiedustelemassa asiaa paikan päällä, minulle kerrottiin, että esimerkiksi huoltovälimittarin nollaaminen ei enää onnistu.

Näyttää siis siltä, että Kuopiossa ei tällä hetkellä ole virallista Fiat-huoltoa. Koska en ajatellut parin tunnin huollon vuoksi ajaa Joensuuhun tai Jyväskylään, päätin seuraavaksi kokeilla J. Rinta-Joupin autoliikettä. Siellähän on Adria-merkkihuolto ja piha täynnä Fiat-matkailuautoja, joten luulisi alustan huollonkin onnistuvan.

J. Rinta-Joupilta Fiatin huoltoaika järjestyikin, eikä huoltovälimittarin nollauksenkaan pitäisi olla ongelma. Samalla voitaisiin suorittaa myös asunto-osan tiiveystarkastus, joka täytyy tehdä vuosittain, jotta Adrian takuu pysyy voimassa.

En tosin ole varma, onko keskitalvi tiiveystarkastuksen kannalta paras aika. Nähtävästi autoa pitäisi ennen tarkastusta lämmittää kolme vuorokautta, mikä on kerrostalon parkkipaikalla hankalaa, kun tolppa antaa sähköä vain kahdeksi tunniksi kerrallaan. Suunnitelmiini ei kuulu, että lämmittäisin Reiskaa kaasulla kolmen vuorokauden ajan.

No, jospa asia jotenkin lutviintuu. En edellisen tarkastuksen yhteydessäkään tehnyt mitään ylimääräisiä temppuja, tosin silloin oli maaliskuu. Ehkä riittää, jos ajan auton lämpimäksi ennen tarkastusta.

Kosteusmittauksia ajatellen päätin kuitenkin tyhjentää auton ylimääräisistä vaatteista, joita kaapeissa vielä syksyn jäljiltä oli. Se ei ihan onnistunut, koska yksi Adrian yläkaapeista oli jälleen jumissa.

Kyseessä on sama kaappi, joka toissa kesänä jumitti auton sisälämpötilan noustessa. Vaihdettuani siihen uuden sulkumekanismin vika korjaantui, mutta nyt luukku reistaa taas, kun auto on kylmä.

Tämä on pieni asia, mutta ärsyttää äärettömästi, koska ongelma on turha. Miten ihmeessä joku on keksinyt laittaa matkailuauton kaappeihin näin typerän lukitusmekanismin? Miksi luukuissa ei voi olla ripaa, johon tarttumalla ne saa auki ja kiinni, pakkasellakin?

Tuotteiden suunnitteluun liittyvä idiotismi on nykyään muutenkin yleistä. Adrian rappuongelmasta kirjoitin jo aiemmin, mutta ongelmiin törmää myös paljon arkisempien asioiden kanssa. 

Yksi retkeilyautomme vakiovarusteista on Paratiisi-mysli, joka on hyvää. Aiemmin myslipaketin sai helposti auki tökkäämällä sormella sen kyljessä olevaa perforoitua kohtaa, mikä tuotti pakettiin reiän, jonka kautta mysli oli helposti annosteltavissa.

Sittemmin myslipakkaus kuitenkin uudistui, ja perforointi korvattiin oudolla kiikkumekanismilla. Nyt paketin avaaminen ehjänä on hankalaa, ja vaikka se onnistuisikin, mysli ei enää tulee paketista ulos. Ei ainakaan sen kiikkuluukun kautta, vaikka niin ilmeisesti on tarkoitus.

Linkki videoon

Sieluni silmät näkevät, kuinka paketin suunnittelijat ovat retrospektiivisessa palaverissa pohtineet, miten täysin toimivasta tuotteesta saisi vielä paremman. Ja sitten sitä on kehitetty lisää, kunnes se on mennyt pilalle.

Toisen esimerkin voisi tarjoilla keittiömaailmasta. Ostin hiljattain lieden, jonka valinnan yhteydessä kiinnitin huomiota levyjen säätönuppeihin. Jäykän oloisia nuppeja on jotenkin hankala pyörittää, koska niistä puuttuu väkänen, joka tällaisissa säätimissä yleensä on. Miten säätäminen onnistuu rasvaisilla sormilla?

Pyöreän säätimen asennosta ei myöskään voi päätellä, onko levy mahdollisesti päällä. Liesi ei tullut omaan käyttöön, ja sen valintaan vaikuttivat muutkin tekijät, mutta asia ihmetytti silti. Onko umpipyöreästä nupista jotain sellaista hyötyä, jota en vain itse tajua?

Jos lieden kuitenkin saa päälle, sillä yleensä keitetään makaronia. Mikä on tärkein makaronin kypsentämiseen liittyvä asia? Aivan, se on keittoaika, jonka pitäisi selvitä jo tuotepakkausta pikaisesti vilkaisemalla. 

Valitettavan usein keittoaika kuitenkin on joko 1) piilotettu tuoteselosteen sekaan tai 2) printattu pakettiin niin pienellä tekstillä, ettei sitä näe lukea ilman suurennuslasia. Onko olemassa joku syy, jonka vuoksi tätä tietoa täytyy erityisesti pihdata?

Tuntuu siltä, että kaikista yksinkertaisimpienkin asioiden ja esineiden toteutus voidaan tyriä täysin. Meillä on kotona jääkaappi, jonka ovessa oleva kahva alkaa lenksua, jos sen kiinnitysruuveja ei säännöllisin väliajoin kiristä.

Ongelma ehkä on ratkaistavissa, mutta olisiko ihan mahdotonta suunnitella kahva niin, ettei sitä tarvitse alituiseen ruuvailla? Onko kahvalla ylipäänsä tärkempää tehtävää kuin pysyä kiinni siinä rakenteessa, johon se on kiinnitetty? Tämän vuoksiko Adrian ylähyllyjen luukuissa ei ole kahvoja lainkaan?

Viime kesänä päivitin TV-viihdeboksimme uusimpaan versioon. Jälkeenpäin ajatellen se oli turhaa, koska emme juurikaan katsele TV:tä, mutta niin nyt joka tapauksessa pääsi tapahtumaan.

Boksi itsessään on toimiva laite, mutta sen mukana tullutta kauko-ohjainta ihmettelen usein. Yleensähän ohjaimet ovat sellaisia, että niissä olevat painikkeet erottuvat selvästi hämärässäkin, mutta tämä vekotin on lähtökohtaisesti pimeä kuin Kongon yö.

Tarkoitus on, että kun ohjaimeen ottaa käteensä, painikkeiden valaistus syttyy. Yleensä niin tapahtuukin (ennemmin tai myöhemmin), mutta jostain syystä kaikkia ohjaimen painikkeita ei ole valaistu. Esimerkiksi äänenvoimakkuuden säätämiseen ja kanavan valintaan käytettävät napit ovat aina pimeitä, eivätkä myöskään Mute-painike tai virtapainike erotu kapulasta mitenkään.

Pimeät napit lienee tarkoitus tunnistaa sormikopelolla niissä olevien kohomuotojen perusteella, mutta tähänkö ei sitten parempaa tapaa keksitty? Tuskin ratkaisuun on pelkästään näkövammaisia ajatellen päädytty? Mitäs jos kaikkien painikkeiden merkinnät olisivat valkoisia, kuten vanhoina hyvinä aikoina?

Linkki videoon

No entäpä kylpyhuoneemme lavuaariin liitetty uudehko käsisuihku sitten... Siinä on vain yksi painike, joten mikään ei voi mennä pieleen, eihän?

No kyllä voi. Painikkeen voi vapauttaa ainoastaan silloin, kun veden paine on tarpeeksi suuri. Jos paine ei ole riittävä, käsisuihku jää jotenkin auki ja liruttaa vettä lattialle aina, kun lavuaarin hanan avaa.

Olen kertaalleen korjausmielessä avannut suuttimen, mutta ei siitä mitään varsinaista vikaa löytynyt. Nähtävästi sen toimintaperiaate vain on tuollainen. Myös erilaisten suihkusekoittimien toiminnasta voisi kirjoittaa kirjan, mutta olkoon.

Joskus kuulee sanottavan, että tekoäly on uhka ihmiskunnalle. Minusta tuntuu, että suuremman uhkan muodostavat älyttömiä käyttöesineitä kehittävät suunnittelijat, jotka tekevät muut ihmiset hulluiksi.