Mummojuttuja

Tulisuon retki jäi kaavailtua lyhyemmäksia, mutta onneksi seuraava kohde oli jo mietittynä. Ennen Suomussalmea 5-tien lähettyvillä on kaksikin särkkää, joilla voisi olla mukava seuraavana päivänä poiketa: Kuumun pohjoispuolella oleva Ryötinsärkkä ja sitä seuraava Suoronsärkkä, sekä Ala-Vuokin eteläpuolelta löytyvä Hoikansärkkä.

Etenkin Hoikansärkkä kiinnosti, koska sen lähelle sen näyttäisi pääsevän metsäautotietä pitkin, ja tien päässä oleva kääntöpaikka saattaisi soveltua myös yöpymiseen.

Tässä vaiheessa matkaa olosuhteet kuitenkin kääntyivät meitä vastaan: Hoikansärkän metsäautotielle oli kaatunut puu. Ensi silmäyksellä sen kiertäminen vaikutti helpolta, sillä joku näytti jo sahanneen puun poikki.

Puu oli kuitenkin katkaistu vähän hassusta kohden, eikä sen ohi vieläkään mahtunut ajamaan Ducatolla. Toisaalta puu oli liian raskas siirrettäväksi, eikä matkassamme liioin ollut sellaista sahaa, jolla runkoa olisi viitsinyt itse nyhertää, joten eteneminen tyssäsi näinkin vähäpätöiseen esteeseen.

Läheisellä sorakuopalla olisi ehkä voinut viettää yhden yön, mutta rikkinäisistä savikiekoista päätellen kuoppaa oli käytetty myös ampumaratana, mikä arvelutti hieman. Päätimme vetäytyä särkkäsuunnitelmasta, ja etsiä jostain muualta paikan seuraavaksi yöksi. Ehkä palaamme särkille joskus toiste.

Viitostien varrella on useita leirintäalueita - kuten Kylmäluoma ja Hossanportti - mutta niiden sijasta ajattelimme kokeilla Jokijärvellä olevaa, kartanlukijamme suosittelemaa Saijan lomakartanon caravan-aluetta.

Valinta osoittautui ongelmalliseksi kahdesta eri syystä. Ensinnäkin kuljettajalle jaettu tieto oli misinformaatiota, sillä Saijan lomakartanolla ei oikeasti ole caravan-aluetta. Toisekseen, vaikka sellainen olisi ollutkin, emme olisi päätyneet sinne, koska kartanlukija johdatti meidät väärälle tielle.

Olimme kuitenkin tiellä, joka vei kohti Taivalkoskea, joten päätimme seuraavaksi tavoitella ennestään tuttua Taivalkosken BestPark-aluetta. Harmiksemme se oli suljettu, nähtävästi koko kesän ajaksi. (Taivalkosken parkki näkyy sittemmin poistuneen myös BestParkin nettisivuilta.)

Mielekkäistä vaihtoehdoista jäljellä oli enää Iso-Syötteen BestPark-alue tai puskapysäköinti paikassa, joka täytyisi ensin löytää. Päivä oli tuntunut pitkältä, joten päätimme yksinkertaisuuden vuoksi ajaa Iso-Syötteelle, johon lopulta jäimme yöksi.

Illalla tulin rikkoneeksi loputkin Adrian makuuosan kohdevaloista. Lampuissa on pallonivel, joten ne on tarkoitettu säädettäväksi, mutta valitettavasti nivel ei kestä pyörittelyä. You had one job...

Vaikka Iso-Syötteelle pääsy edellytti liikaa ajamista, samat kilometrit olisivat pois seuraavilta päiviltä. Osittain tästä syystä päätimme jäädä Syötteelle kahdeksi vuorokaudeksi.

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa sateita, mutta poutaisen alkupäivän aikana ehtisimme lähiretkeillä jossain Syötteen ympäristössä. Sopiva kohde löytyi aivan kävelymatkan päästä, sillä emme olleet koskaan kiivenneet luontokeskuksen lähellä olevalle Teerivaaralle.

Teerivaaran noin viiden kilometri mittainen lenkki vaikutti sopivan helpolta vastapainolta edellisen päivän Tulisuon retkelle. Tyytyväisin mielin lähdimmekin porhaltamaan liki virheettömiä pitkospuita pitkin kohti edessä kohoavaa vaaraa.

Pian vaaran rinteeseen päästyämme ymmärsimme kuitenkin asian, jonka olisi etukäteen havainnut myös karttaa vilkaisemalla: reitti on paikoin aika kivikkoinen. 

Onhan sitä kivikossa menty ennenkin, eikä ongelma ollut ylitsepääsemätön, mutta mistään yhdellä jalalla loikittavasta rillutteluretkestä ei sittenkään ollut kyse.

Olimme juuri muutamaa päivää aiemmin saaneet kuulla, että meistä on tulossa isovanhempia. Tämä huomioiden saattoikin olla hyvä, että lähdimme Teerivaaralle juuri nyt eikä vasta ensi kesänä, sillä huonojalkaisille mummoille ja vaareille lenkki voisi olla hankala.

Vaaran pohjoisrinteen näköalapaikalla tulevien mummojenkin kelpasi vetää henkeä.

Teerivaaran päivätupa on suorinta reittiä lompsien saavutettavissa hiukan pienemmin ponnistuksin. Tällä kertaa eväät jäivät syömättä, koska olimme luontokeskuksen ohi kävellessämme perehtyneet paikan lounaslistaan, joka taisi jäädä mieleen kummittelemaan.

Niinpä kiiruhdimme vaaralta palattuamme valmiin pöydän ääreen syömään lasagnea ja nakkikeittoa. Vaihtelu virkistää, ja kyllähän tällainen retkiateria päihittää omat retkitarjoilumme. Tätä voisi kokeilla useamminkin.

Ilta toi tullessaan povatut sateet. Niitä riittäisi myös seuraavalle päivälle, josta näytti tulevan ajopäivä. Mutta mihin suuntaan? 

Lähipäivien ennuste oli kaikkialla Lapissa samankaltainen, mutta sadepilvet kannattaisi yleensä kohdata ajamalla niitä kohti, jolloin sateista pääsee nopeammin eroon. Tämä lienee ollut keskeisin syy sille, että päätimme seuraavana päivänä jatkaa kohti Länsi-Lappia, jossa emme ole hetkeen käyneetkään.

Itä-Lappiin verrattuna valinta todennäköisesti tietäisi enemmän leirintäalueyöpymisiä ja vähemmän puskaparkkailua, mutta samapa tuo. Aiempaan hotellielämään verrattuna tällainen matkailu joka tapauksessa on edullista ja vaihteikasta.