Lappia ristiin rastiin

Olemme joskus tehneet periaatepäätöksen, että jos lomamatkalla majoitutaan telttaa tasokkaammassa lukaalissa, aamiaisen, siivouksen ja muiden perusjuttujen täytyy sisältyä hintaan. Näin itse lomailuun jää enemmän aikaa.

Sallan Revontulihotelli (Holiday Club Salla) on tässä suhteessa hankala paikka, koska sieltä saa ihan mukavan huoneen ja pääsee jopa kylpylään, mutta aamupalaa ei kesäaikaan ole tarjolla. Olemmekin joskus kesäreissuilla vähän väistelleet Sallaa, mutta koska Naruskan seutu on meille vierasta, teimme tällä kertaa asiassa poikkeuksen.

Niinpä lähdimme HC Sallassa vietetyn yön jälkeen ajamaan Naruskantietä kohti Tuntsaa. Ensimmäiseksi retkikohteeksi olimme valinneet 520-metrisen Karhutunturin.

Karhutunturille pääsee melko helposti. Varsinaiselta parkkipaikalta tunturiin on kolmisen kilometriä, mutta halutessaan autolla pääsee lähemmäksikin. Laelta avautuvat maisemat ovat joka tapauksessa hienot. Idässä näkyvät Venäjän puolella kohoavat vielä korkeammat huiput, ja koillisessa erottuu persoonallisen muotoinen Sorsatunturi (628 m).

Karhutunturilta matkamme jatkui edelleen pohjoiseen, vaikka päivän toinen kohde ei ollut vielä selvillä. Lopulta sellaiseksi valikoitui Sodankylässä Tanhuan kylän liepeillä oleva Angelvaara.

Kaivoimme esiin Metsähallituksen maastokartan ja vedimme siihen suoran viivan Naruskajärveltä kohti Angelvaaraa. Linnuntietä Angelvaaralle olisi 75 kilometriä, mutta suorin reitti sisältäisi melkoisen metsäautotielabyrintin.

Toinen vaihtoehto olisi palata takaisin Naruskantien alkuun ja ajaa sitten Savukosken kautta, mikä käytännössä tuplaisi matkan. Koska labyrintti näytti olevan ratkaistavissa, päätimme kokeilla sitä, mutta poikkesimme kuitenkin Tuntsan Pubissa kysymässä viime hetken reittivinkit.

Kun reitti vaikutti selvältä, lähdimme ajamaan kohti Marttia välietappeina Pimiäselkä - Torolehto - Jäkäläharjut - Palo-Naavaselkä - Kotavaara.

Erämaaosuus ei sisältänyt merkittäviä maisemapläjäyksiä, mutta asumatonta korpea oli tarjolla senkin edestä.

Ohitettuamme Martin käännyimme Tanhuan tielle, ja pian olimmekin jo reppu selässä Angelvaaran kupeessa.

Täytyy sanoa, että jos hyttyset edellisenä päivänä Kalliovaaralla kiusasivat, ei niitä Angelvaaralla ollut yhtään vähemmän. Illaksi tyyntynyt tuulikin teki olosta tukalan.

Itse Angelvaara kuitenkin miellytti silmää niin maastonsa kuin vaaralta avautuvien maisemienkin puolesta.

Vaaran laella oli vanha palovartijan maja, joka tarjosi suojaa lentäviltä vihollisilta. Se olikin tarpeen, koska ulkoruokailu olisi todennäköisesti johtanut proteiinimyrkytykseen.

Angelvaaralta laskeuduttuamme ajoimme Sodankylään ja sieltä edelleen Luostolle yöksi.

Mutta voi, loman loppu häämöttää jo.