Nuo lentävät ystävämme

Olen miettinyt asiaa aiemminkin, mutta Elimysjärvelle vieviä metsäautoteitä kyntäessä aihe nousi uudelleen esille: autossa pitäisi aina olla mukana jonkinlainen saha.

On aika tavallista, että tielle kaatuu puita, jotka estävät etenemisen autolla. Isommilta teiltä puut raivataan nopeasti, eikä yksi puu yleensä leveää väylää tukikaan, mutta pienillä sivuteillä tilanne on toinen. Olisi tympeää jumittaa johonkin näreikköön niin, että sieltä pitäisi linkkuveitsellä raivata tie ulos.

Ajaessa oli aikaa miettiä asioita, joten kehitimme ongelmaan toisenkin ratkaisun: majava! Kissoja, koiria ja pieniä possujahan on kaikilla, mutta oma majava olisi oikeasti kätevä.

Jos matka katkeaisi kaatuneen puun vuoksi, majavan voisi päästää irti, ja se tekisi hetkessä selvää kulkua rajoittavasta esteestä.

Meillä ei toistaiseksi ole majavaa, mutta ristimme sellaisen jo ennalta Anteroksi. Antero-majava olisi autoilijan ystävä.

Elimyssaloa seuraavaksi yöksi ajelimme Suomussalmelle, josta jatkoimme seuraavana päivänä kohti Sallaa. Aamulla ehdimme kuitenkin poiketa Suomussalmen eteläpuolella sijaitsevassa Soivassa Metsässä.

Soiva Metsä olikin upea paikka! En käsitä, miten se on jäänyt meiltä huomiotta, vaikka metsä on soinut jo liki 20 vuoden ajan. Paitsi että soittimet itsessään ovat kiehtovia ne on myös pystytetty todella hienolle harjulle. Ja kaikki tämä on koettavissa täysin ilmaiseksi!

Matkalla Sallaan poikkesimme lisäksi katsomaan Kalliovaaran hiidenkirnuja, joista suurin on kuulemma Suomen mahtavin lajiaan.

Hiidenkirnujen ohella Kalliovaara tunnetaan kivilouhoksesta, joka tuotti kivenjärkäleitä itärajan puolustamiseksi tarkoitettua Salpalinjaa varten. Eräänlainen hiidenkivitehdas, siis.

Kalliovaaran polku etenee hienossa, kivisessä maastossa, josta avautuu näköala pohjoiseen, Kalliojärvelle. Hyttysiä vaaralla kuitenkin oli kiusaksi asti, ja ne olivat äkäisiä. Kai ne sieltä syvyyden kaivosta nousevat, mistäs muualtakaan. Jos suomalaiset hyttyset kantaisivat zika-virusta, meistä tulisi hetkessä pienipäinen kansa.

Sääskien lisäksi ilmassa lenteli ainakin yksi haukkapariskunta sekä pöllöperhe, jota läsnäolomme selvästikin häiritsi. Niinpä poistuimme paikalta ripeästi ja rakensimme oman pesämme Sallan Revontuli-hotelliin.