Kesällä autoillessa saa olla tarkkana kameratolppien ja muiden vastaavien viritysten kanssa. Huomasin tämän viikko sitten, kun hiukan huolettomasti ajelin toisen auton perässä kuudenkympin risteykseen.
Risteyksen takana olevalla pysäkillä oli tumma VW Transporter, joka jäi ikävästi edellä ajaneen auton katveeseen. Ohi ajaessani volkkarin takalasi välähti, mikä tietysti tarkoitti, että olin päässyt kuvaan.
Onneksi kotiin asian johdosta toimitettu kirjekuori sisälsi lopulta vain kirjallisen huomautuksen (mitattu nopeus 65 km/h). Hyvä niin, koska katkeroidun aika helposti saadessani ylinopeussakkoja.
Mutta kesäloma siis painaa päälle. Kun jälkikasvu päätti tälläkin kertaa jäädä kotiin, ajattelimme entiseen tapaan suunnata pohjoiseen. Sääennusteita vilkaistuamme olimmekin saman tien päällä ja matkalla kohti Ilomantsia.
Menomatkalla poikkesimme Vekaruksella, josta emme vielä pari kuukautta sitten tienneet mitään. Olimme Outokummussa lorviessamme saaneet paikasta vinkin, ja nyt meillä oli sopivasti aikaa koukata Tuupovaaran kautta.
Kiersimme Vekaruksella parin kilometrin mittaisen luontopolun, joka totta puhuen oli pienoinen pettymys. Alueen kautta kulkeva Paimenpojan polku voi olla hienompikin, mutta joen rantoja myötäilevä polku palvelee lähinnä kalastajien tarpeita.
Matkan varrelle oli kuitenkin sovitettu yksi kota, pari laavua ja vielä varaustupakin, joten alueella selvästikin riittää kävijöitä. Rakennelmat olivatkin kodikkaan oloisia, mutta arvelen silti, että jokivarsi on ruskan aikaan näyttävämpi kuin kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti