Loppusuoraa

Hiihtokauden loppusuora alkaa näillä leveyksillä olla käsillä. Kuopiossa lunta tosin on yhä kohtalaisen paljon, mutta maalatuja ei enää Puijoa lukuun ottamatta kunnosteta.

Heti pääsiäisen jälkeen tilanne oli vielä toinen. Päätimme tuolloin selvittää, mitä Lukkarilan Hirviladulle nykyään kuuluu. Paikallinen kyläyhdistys näkyi huoltaneen latuverkkoa maaliskuun lopussa, joten ainakin perinteinen latu-ura saattaisi olla hiihdettävässä kunnossa.

Vaikka Lukkarilaan ajaa Kuopiosta alle tunnissa, Hirviladulla ei ole tullut käytyä pariin vuoteen. Päiväseltään kohde on silti mukava, ja etenkin ladun varrella oleva Oskarin kota miellyttävä paikka pitää taukoa. 

Hiihdettävää riittää muutenkin yhden päivän tarpeiksi, sillä Varpaisjärveltä tuleva yhdyslatu huomioiden hoidetun latuverkon pituus on kymmeniä kilometrejä. Latupohja ei ole kaikkialla ylenpalttisen leveä, mutta aivan riittävä yhdelle pertsauralle ja sen vieressä olevalle luistelualueelle. Ja retkihiihtoon oikein sopiva.

Hirviladulle pääsee monesta kohdin; itse jätimme auton meitä lähimpänä olevalle Pyöreisen P-paikalle. Paikka täyttynee talviaikaan aika helposti, mutta läheiselle pellolle oli aurattu myös toinen pysäköintialue, johon tarvittaessa mahtuu 20 - 30 autoa lisää.

Rengasmaiselle Hirviladulle merkityn hiihtosuunnan mukaisesti lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään. Kuten keväällä usein, puista varisseet neulaset jarruttivat alkumatkasta menoa, mutta muuten keli oli lentävä.

Ladun varteen joskus nuukahtanut vanha kaivinkone loihti ympärilleen menneen ajan tunnelmaa.

Koneiden ohella myös muu alueen rekvisiitta alkaa olla retroiässä; niin myös tämä "hirvitorni", jonka teknistä ylivertaisuutta jo vuosien takaisella retkellämme hämmästelimme. Jos kalusteet laittaisi uusiksi, kylläpä kelpaisi taas metsästäjän olla passissa.

On Hirviladulla silti tehty päivityksiäkin, sillä Oskarin kota on saanut kaverikseen Oskarin laavun, joka nähtävästi on rakennettu jo syksyllä 2021.

Tapahtumien yhteydessä väkeä lienee paikalla enemmänkin, sillä laavu on pystytetty aivan kodan läheisyyteen. Vierailijoita muistutetaan pohjois-savolaisista käytösnormeista lempeitä ilmauksia käyttäen: Olokee immeesiks, elekee sotkee!

Vaikka laavu vaikutti viihtyisältä, päädyimme silti viettämään taukoa aiemmin hyväksi havaitussa kodassa. Lämpö ei nyt ollut päällä, mutta kyllä täällä kelpaa kahvia hörppiä.

Jotta tätä ylellisyyttä olisi tarjolla myös tulevina vuosina, päätin kunnioittaa Lukkarilan Kyläyhdistyksen ponnisteluita pienen kannatusmaksun muodossa. Hirviladulle ei ehkä joka vuosi päädytä, mutta lyhyempi Hirvipolku on mukava kesälläkin, ja läheisellä Hirvisuolla voi lumikenkäillä vaikka ympäri vuoden.

Ladun varrella tehdyt metsätyöt haittasivat paikoin hiihtämistä, mutta nähtävästi työt saadaan päätökseen ennen seuraavaa kautta. Tulevaisuudessa täytynee tutustua myös Hirviladun sivuhaaroihin kuten Likolammen lenkkiin.

Tässä hiukan tunnelmia omalta hiihtoretkeltämme:

Paria päivää myöhemmin olimme jälleen liikkeellä samalla ilmansuunnalla, kun päätimme hetken mielijohteesta lähteä Tahkolle hiihtämään.

Vaikka Tahkollekaan ei ole pitkä matka, olemme aiemmin hieman vieroksuneet alueen tarjoamia mahdollisuuksia, mikä siihen ikinä onkaan ollut syynä. En totta puhuen edes muista, olenko koskaan aiemmin hiihtänyt Tahkon laduilla.

Siirryimme ladulle Nilsiän Simolasta, josta löytyy isohko parkkipaikka. Sinne oli kätevä hurauttaa Reiskalla, joka on taas kevään myötä ollut yhä enemmän aktiivikäytössä. P-paikan vieressä olevan Nilsiän kotiseutumuseon kahvila toimii talvella latukahviona, ja sen palveluita itsekin lähtiessä hyödynsimme.

Hiihtokohteissamme ei viime vuosina ole juuri herkuteltu leveillä koneladuilla. En varsinaisesti ole sellaisia kaivannutkaan, mutta nyt kun latupohja oli kuin moottoritie, mieleen nousi väkisin kysymys: miksi emme ole tulleet tänne aiemmin?

Muitakin hiihtäjiä tietysti tuli ja meni, mutta eipä tuolla silti pujotella tarvinnut. Hiihtolomaviikoilla tilanne voi olla toinen.

Luulenpa, että Tahko täytyy jatkossakin sisällyttää myöhäiskevään hiihto-ohjelmaan. Simolan ja Tahkon välistä latuosuutta on erityisen leppoisaa edetä luistellen, koska isot mäet puuttuvat. Ajatuksia herättää myös se seikka, että latu kulkee aivan Tahko BestParkin vierestä.