Peurajärvellä oli mukavan seesteistä, mutta jo toukokuussa saattoi päätellä, että kesäsesongin alettua tilanne voi olla erilainen. Järven kaakkoiskulmalla oli lisäksemme vain kaksi muuta autoa, mikä selittynee sillä, että rantaan päästäkseen täytyy kääntyä aika monesta risteyksestä.
Alueen läpi menevän Porttijoentien varrella autoja oli enemmänkin, sillä Peurajärvella oli samaan aikaan joku motoristien kokoontuminen. Mikään salainen piilopaikka erämaassa Peurajärvi ympäristöineen ei siis enää ole - jos lie koskaan ollutkaan.
Olemme viime vuosina yrittäneet petrata kultturipalveluihin liittyvää kulutustamme. Pari vuotta sitten ostin työsuhde-etuihini kuuluvalla Epassilla museokortin, joka maksoi muistaakseni 70 euroa.
Kortti oli voimassa vuoden, ja sinä aikana käytin sitä yhden kerran. Kortin perusongelma oli, että se ei kelvannut kaikkiin museoihin, ja hyväksytyt kohteet olivat kovin kummallisissa paikoissa, lähinnä Etelä-Suomessa.
Nyt kuitenkin bongasin kartalta museon, joka oli pystytetty asialliseen paikkaan: Murtovaaran talomuseo. Museo ei tosin toukokuussa ollut auki, mutta ehkä piha-alueellakin olisi jotain nähtävää.
Päätimme Peurajärveltä palatessamme koukata Murtovaaran kautta. Museolle menee melko hyväkuntoinen tie, jonka päässä olevalle tilavalle kääntöpaikalle mahtuu useampikin auto. Viimeiset puoli kilometriä edetään jalkapatikassa, kuten talomuseon tyyliin sopii.
Aivan parkkipaikan vieressä on Tammitupa, joka autiotupana olisi ollut avoinna, mutta jostain syystä emme tulleet kurkanneeksi sisälle. Ulkopuolelta tupa ainakin oli hyväkuntoisen näköinen.
Tuvan sijainti kuitenkin herätti kysymyksiä. Yleensähän autiotuvat rakennetaan olemassa olevien reittien varrelle; mikä reitti tästä oikein menee?
Opasteita ja karttaa tutkien selvisi, että kyseessä on Talonpojan taival, josta itsekin taivalsimme pienen pätkän muutama vuosi sitten. Oikeita talonpoikiahan reitillä ei nykyään juuri tapaa.
Puissa näkyi jotain maalijälkiä, mutta niistä huolimatta reitti lienee aika haastava, ainakin Murtovaarasta länteen päin. Nettitietojen mukaan reittiä aiotaan kuitenkin lähiaikoina ehostaa. Astumalla metrin verran metsän puolelle polun kunto olisi ehkä selvinnyt, mutta valitettavasti olin jo ehtinyt siirtyä museomoodiin.
Lähestyimme aluetta Murtojärven rannassa olevan laavun suunnasta. Paikka toi heti mieleen Kaunislehdon talomuseon, jossa taannoin poikkesimme.
Museo näkyy olevan auki myös elokuussa; vieläköhän tuonne ehtisi uudestaan? Toivoakseni ovenavausmaksu koskee vain ryhmävierailuja.
Murtovaarasta palasimme takaisin Kuopioon. Matkan varrelle osui mielenkiintoisen näköistä maastoa, ainakin mitä pohjakarttaan merkittyjen laavujen ja tulipaikkojen lukumäärään tulee. Nyt meillä ei ollut mahdollista tutustua siihen, mutta ehkä joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti