Ufojuttuja

Aamulla Katajakankaalla herätessäni päällimmäisin tunteeni oli helpotus. Olin yhä elossa, edelleen omassa autossani, eikä kehossani ollut kipuja (ainakaan sen enempää kuin aamuisin yleensäkään). Kuten tunnettua, sieppauskokemukset tapahtuvat usein yöllä, ja Turkkisuon läheisyydessä abduktion riski oli epäilemättä ollut koholla. 

Kerättyäni aamupalan aikana rohkeutta päätin tutkia, mahtaisiko Turkkisuolle päästä helposti Katajasuolle merkityn polun tai uran kautta. Suo oli kuitenkin märkä, enkä viitsinyt alkaa rämpiä sen yli, vaikka matka ei olisi ollut erityisen pitkä. Ennen Turkkisuota eteneminen joka tapauksessa tyssäisi Katajajokeen.

Parempien vaihtoehtojen puuttuessa kävin katsomassa Katajakoskea, joka ei kuitenkaan ollut erityisen näyttävä. Jälkeenpäin huomasin, että kosken pohjoispuolella olisi saattanut olla pieni silta, jota pitkin Katajoen olisi voinut ylittää. Joen vastarantaa seuraillen Turkkisuolle ei olisi ollut kuin kilometri, mutta tämä vaihtoehto jäi testaamatta, koska siltaa ei näkynyt pohjakartassa.

Saatuani aamun askareet valmiiksi lähdin ajamaan kohti Kuhmoa. Matkan varrella sain päähäni ajatuksen poiketa Jämäsvaaran suunnalla. Vaaran liepeillä olisi muutamia polkuja, joita en ole vielä kulkenut, ja yksi niistä on Riihikankaan kupeessa etenevä harjureitti.

Ajoin Reiskan Jämäsjärventiellä olevalle levikkeelle, ja lähdin kävelemään luoteeseen kohti Jämäsvaaraa. Vaikka reittiä ei ole erikseen merkitty Retkikarttaan, puissa näkyi silti punaisia maalimerkintöjä. Ehkä polku on aiemmin ollut osa Jämäsvaaran reitistöä, tai jotain.

Harju oli joka tapauksessa oikein hieno, ja polku mukavaa kulkea. Kuten kesäkuussa yleensäkin, ympärillä lenteli runsaasti lintuja, ja läheiseltä lammelta pakeni muutama hanhi. 

Hanhet taisivat närkästyä huomatessaan minun saapuvan paikalle, sillä ne jäivät mekkaloimaan harjun yläpuolelle minuuttikausiksi. Hetken näytti siltä, että ne rohkenevat vielä palata takaisin lammelle, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Jossain kohtaa harjua polun vierestä löytyi hassu matala "pöytä". Taso oli selvästi jotain tarkoitusta varten tehty, mutta en keksinyt, mikä se voisi olla. Rakennelma joka tapauksessa soveltui hyvin kopterin lentoonlähtöalustaksi.

Alueella kurvailevat linnut olivat myös kiinnostuneita Mallasta, yksi vähän liikaakin. Se ei näyttänyt petolinnulta, mutta tilanne oli siinä määrin häiritsevä, että jouduin pikaisesti laskemaan Mallan maahan.

Hetkeä myöhemmin ajauduin jälleen hämmennyksen valtaan havaittuani metsässä hiiden. Tämä ei kuitenkaan ollut tavallinen hiisi, koska sillä oli humanoidimaisia piirteitä.

Turkkisuon laidassa tuntemani huoli ei selvästikään ollut aiheeton. Eivätkö ne jätä hiisiäkään rauhaan? Herraties mitä olivat tällekin raukalle tehneet. Pää ainakin oli vaihdettu.

Pari-kolme kilometriä pitkä harju ylittää pohjoispäässään Jämäsjärventien ja jatkuu sitten Alanteensärkkinä vielä pari kilometriä pidemmälle. Itse kuitenkin palasin tietä pitkin takaisin autolle ajaakseni Loukkukankaalle, jossa on Jämäsvaaran alueen pohjoisin virallinen pysäköintialue.

Jämäsjärven rannassa oli meneillään pitkospuiden uusimistyöt, ja myös Laukkukankaalta Jämäsvaaran suuntaan menevän polkun pitkoksia oltiin kunnostamassa. 

Koska kyseinen lyhyt osuus Hiekan tulipaikalle oli vielä kulkematta, lähdin vain kamera olallani käymään Hiekalla.

Kun edellisen kerran poikkesimme Hiekalla, putosin rannassa olevilta kallioilta järveen. Vaikka tapahtuneesta on jo vuosia, asia oli vielä tuoreessa traumamuistissa.

En halunnut nyt toistaa virhettä, joten pysyttelin tukevasti rannan puolella. Hiekka saattaa aurinkoisena iltapäivänä olla hienokin paikka, mutta harmaana päivänä ympäristö näyttäytyi aavistuksen ankeana.

Jämäsvaaran polut on nyt aika tarkkaan kuljettu, merkityt reitit ainakin. Myös viikonloppu alkoi olla käytetty, mutta en vielä malttanut palata kotiin. Sen sijaan jatkoin Kuhmoon ja Lentuankoskelle, joka oli kesäkuussakin näyttävä.

Ajatukseni oli jäädä johonkin etätöihin päiväksi tai pariksi, mutta en ollut varma, mikä olisi sopiva paikka. Lentualla olisi ollut tilava P-alue, mutta 4G-verkon toimivuus hieman mietitytti.

Lopulta päätin ajaa takaisin Kuhmoon. Lentualta lähdettyäni Fiatin mittaristoon ilmestyi jälleen uusia virhevaloja ja -viestejä, tällä kertaa turvajärjestelmiin liittyen.

Valot onneksi sammuivat muutaman minuutin vilkuttuaan. Pohjolan aurinko taisi Niska-ahontiellä vähän paistaa tuulilasiin, sitäkö nämä etelän järjestelmät jäivät ihmettelemään?

Kuhmosta sain uuden 11 kilon pullon kaasua, jonka hinta (37,95 €) kuitenkin yllätti. Shell ei liene ostopaikkana edullisin, ja taisin kokemattomuuttani maksaa pullosta ylihintaa. No, ensi kerrallahan tuon tietää paremmin.