Toukokuu eteni vahvasti retkeilyautotunnelmissa. Vaikka alkukuusta ilman lämpötila ei vielä ollut kesäisissä lukemissa, auringonpaiste nosti tunnelmaa ja houkutteli meidät monille pienille viikonloppuretkille.
Kesäkuun jo lähestyessä päätimme poiketa Peurajärvellä. Jostain syystä kyse nimenomaan on Peurajärven virkistysalueesta, vaikka alueella menevät reitit ja retkeilyrakennelmat on rakennettu pikemminkin Mäntyjärven ja Iso-Valkeisen ympärille.
Peurajärvellä on joskus päiväretkeilty ja pari kertaa telttailtukin, mutta alue on myös karavaanareiden suosiossa. Vaikka en jostain syystä miellä kuuluvani tähän joukkoon, täytyyhän Peurajärven palvelut testata myös retkeilyauton kanssa.
Retkemme aikoihin uutisoitiin siitä, miten karhu oli Kuhmossa hyökännyt rajavartijan kimppuun. Vartija oli selvinnyt tilanteesta heittäytymällä maahan ja leikkimällä kuollutta.
Vaikka Peurajärvi ei ole erämaista erämaisin, tokihan siellä liikkuu isoja eläimiä, kuten muuallakin Itä-Suomessa. Asia herätti meissä keskustelua. Jos karhuja todella on olemassa, osaisimmeko itse käyttäytyä vastaavassa tilanteessa oikein?
Yhteisiä pelisääntöjä on vähän vaikea löytää, koska meillä kummallakin on reissuillamme erilaiset vastuut. Vaimolla on repussaan eväät, jotka saattaisivat kiinnostaa myös karhua. Omassa repussani taas on Malla, joka sekin olisi karhulle vain pieni suupala.
Vaikeiden neuvottelujen jälkeen sovimme seuraavaa: mikäli joudumme karhun prokaation kohteeksi, minä heittäydyn maahan, olen liikkumatta ja suojelen Mallaa parhaan kykyni mukaan. Rouva puolestaan yrittää eväiden avulla houkutella karhun luotamme, ja jos ei muu auta, siirtää karhun voimakeinoja käyttäen toisaalle, jotta saan itse vietyä Mallan turvaan.
Illalla kävelimme iltalenkillä Mäntyjärven ympäri. Polku on oikein hieno, mutta karhuja ei näkynyt, joten suunnitelmamme jäi koeponnistamatta. Yhden käen sentään kohtasimme, mutta sekin väisteli meitä.
Palatessamme autolla toukokuisen illan viileys tuntui jo, vaikka aurinko oli yhä korkealla.
Mäntyjärven kaakkoiskulmalla oleva pysäköintialue on varsin viihtyisä, ja sen palveluihin sisältyvät esimerkiksi laavu, käymällä ja vesipiste (kaivo). Paikalta ei myöskään ole pitkä matka Kärnänkivelle, yhdelle Pohjois-Karjalan metsien kummajaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti