Vaikka elokuussa kesä veteli jo viimeisiään, lämpöä tuntui riittävän vielä kuun loppupuolellekin. Eihän se poikkeuksellista ole, mutta toisinaan syyskuun alku tuo jo tullessaan pakkaset. Lämmöstä pitäisi ymmärtää nauttia silloin, kun sitä on tarjolla. Näin joulun lähestyessä asian ainakin tajuaa hyvin.
Lapinlahden ja Rautavaaran puoliksi jakama Älänne-järvi soveltuu retkikohteeksi ympäri vuoden. Älänteen rantoja onkin vuosien myötä kierretty monesti, mutta kesähelteillä ei sittenkään kovin usein. Yleensä on liikuttu lumikengillä, tai kun on muuten ollut holotna.
Elokuussa päätimme lähestyä Älännettä järvelle kurottavan Haatainniemen kautta.
Niemen kärkeen vievälle polulle voi loikata monesta kohdin, mutta helpoiten ehkä Näätähiekan uimarannan pysäköintialueelta. Vaikka Jaakko oli jo aikoja sitten heittänyt kylmän kivensä järveen, Näätähiekalle oli saapunut muitakin ruokakuntia viettämään päivää, uimaankin. Ehkä rautavaaralaisia tai lapinlahtelaisia, ihan kuntarajalla kun ollaan.
Muistan jossain vaiheessa ajatelleeni, että Haatainniemen polulle käy kuten niin monille vähäisemmille reiteille: ne pikkuhiljaa kuihtuvat pois. Opasteet P-paikalla varoittivatkin, että pitkosten ylläpito on lopetettu, mutta tosiasiassa ne oli juuri uusittu, kesän aikana kai. Kyllä näillä taas yhden vuosikymmenen pärjää.
Elokuussa pitkoksille harvoin on todellista käyttöä, mutta alkukesästä Haatainniemen polulla on muutama kohta, jossa ne ovat tarpeen. Kerran on käännytty takaisinkin, kun eteneminen on alkanut muistuttaa puolisukeltamista. Nyt oli hyvä mennä, ja polku hienompi kuin muistinkaan.
Haatainniemen polulla olikin tällä kertaa yllättävän paljon reppuretkeilijöitä. Kun on koko kesän kulkenut näkemättä juuri ketään, tuntuu oudolta tervehtiä vastaantulijoita. Laavullakin pitäisi osata lausua jotain fiksua, jos viereen tulee ihminen istumaan. Hyvänen aika, näytänkö minä mieheltä, jolla on mitään järkevää sanottavaa?
Täytyy kuitenkin todeta, että vaikka Haatainniemessä saattoi paikallisesti ottaen olla ruuhka, laajasti ajatellen siellä ei ollut juuri ketään. Suosituimmissa retkeilykohteissa samalle nuotiopaikalle voi ahtautua viisikin ihmistä, tai niin olen kuullut. Ihan niin paljon väkeä ei sentään ollut.
Hiekkarantoja Älänteellä kyllä riittää vaikka isommallekin väkimäärälle.
Jälkikäteen kävi ilmi, että Haatainniemen reissu oli vuoden 2022 viimeinen kesäretki, tai ainakin viimeinen helleretki. Sellaisten voimin pitäisi ilmeisesti jaksaa ensi kevääseen... No, päivän piteneminen ainakin on jo alkamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti