Rannalle!

Rautavaaran Älänne-järvi on jo vuosia ollut yksi suosikkipaikoistamme. Älänteen rannoilla on retkeilty niin pohjoisessa (Kuokanniemi), idässä (Roskunhiekka) kuin lännessäkin (Haatainniemi). Järven eteläosa on silti jäänyt vieraaksi, ja niinpä päätimme keväisen retkiviikkomme kolmantena päivä ajella kohti Rautavaaraa ja Suurisuota, joka lienee joskus ollut Älänteen pohjaa.

Ajatus oli, että pysäköisimme auton Rouskunhiekalle vievän tien varteen, josta sitten lumikenkäilisimme Suurisuon yli Älänteelle, mahdollisesti Ahmonhiekan tienoille. Tarkoitus oli kulkiessa hyödyntää Lehtoinmäen kautta menevää metsäautotietä, jonka alkupään tienoville suunnittelimme jättävämme auton.

Autopaikkaa ei aluksi meinannut järjestyä, mutta ajettuamme hieman pidemmälle löysimme sopivan levikkeen. Pieni marssi hiekkatietä pitkin tuntui talven jälkeen pelkästään hyvältä.

Suurisuon suuntaan menevä metsäautotie oli yhä luminen, eikä hanki leutojen säiden vuoksi kantanut kunnolla. Lehtoinmäen rinteestä lähtien sitä oli kuitenkin ajettu moottorikelkalla, mikä helpotti myös omaa kulkemistamme.

Suurisuo on nimensä mukainen. Ei ehkä Suomen suurimpia, mutta suoalueen jatkeena oleva Suojärvi mukaan laskien silti näyttävä. Ja aurinkoisena kevätpäivänä muutenkin messevä paikka, kuten suot yleensäkin.

Suon laidassa olevan saarekkeen yhdessä puussa erottui linnun pesältä näyttävä rakennelma. Tukirakenteista päätellen lintu ei ollut tehnyt sitä itse, mutta yritin silti tähystää, mahtaisiko pesässä olla elämää.

Hetken jo kuvittelin näkeväni pesästä kurkottavan nälkäisen pään, mutta kuvan jälkitarkastelu paljasti, että kyseessä oli vain pesästä törröttävä oksa.

Muitakaan linnun tapaisia emme suolla havainneet. Menomatkalla kuitenkin kohtasimme eläimen, joka oli ryöminyt hangelle ottamaan aurinkoa. Hiukan kankealta sen meno silti vaikutti; olisiko kannattanut malttaa vielä?

Älänteen itärannalla oli yhä yllättävän paljon lunta, mutta rantakivillä kelpasi silti istuskella. Tiettyä varovaisuutta täytyi kuitenkin noudattaa, koska jäässä oli runsaasti railoja. Sellaiset vetävät puoleensa omaisuutta, jota on vahingon tapahduttua vaikea saada takaisin.

Vaikka rannan tuntumassa lumi paikoin upotti, Älänne ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Älänteelle tyypillisiä hiekkarantoja ei silti - Ahmonhiekkaa lukuun ottamatta - tällä kulmalla juuri ole. Kesällä Suurisuon puoleinen kolkka voi myös olla hankala tavoittaa muuten kuin veneellä.