Takaisin louhikkoon

Viime huhtikuussa tutustuimme lumikenkäillen Kivimäensalon luonnonsuojelualueeseen. Kuten paikan nimestä voi päätellä, tienoo on paikoin melkoista lohkareikkoa, ja ajatus oli, että lumen aikaan siellä voisi olla helpompaa liikkua.

No, ei kulkeminen ollut ihan helppoa lumikenginkään, mutta kun osa paikasta jäi tuolloin tutkimatta, päätimme loppusyksystä vielä palata Kivilammelle. Kartan mukaan pahimmat louhikot löytyvät lammen eteläpuolelta; ehkä pohjoisempana olisi parempi mennä.

Kivilammen historiikki on vähän murheellinen. Sen ympäristöön yritettiin takavuosina satsata, ja Metsähallituskin taisi olla talkoissa mukana, kun lammen ympärille rakennettiin tulipaikkoja ja laavuja.

Alueelle suunniteltu virkistystoiminta ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, ja niin paikka pääsi ajan myötä rapistumaan.  Retkeilyrakenteita on sittemmin purettu, vaikka kartassa niitä vielä näkyykin. Aktiivisemmassa käytössä lienee nykyään lähinnä Kivikuru ympäristöineen.

Kivilammen ympäri kiertää yhä jonkinlainen polku, joka tosin on hieman hankalan reitin maineessa. Kivilammesta Tulilampeen laskevan puron yli näyttäisi kyllä menevän silta, mutta on mahdollista, että sen on ajan hammas syönyt.  Mahtaisiko eteläpäähän merkitty laavu silti olla tolpillaan?

Ajelimme lokakuisena sunnuntaina Kivilammen länsipuolelle.  Varsin hyväkuntoinen tie vei miltei lammen rantaan, josta löytyikin ihan kelpo keittokatos oheispalveluineen (WC ym.).

 

Ajattelimme kiertää lampea vastapäivään.  Lähtöpaikalla kuitenkin tapasimme miehen, joka arveli, että lammen lounaispuolella voi olla märkää ja siten hankalaa liikkua.  Mies suositteli pohjoispäähän myötäpäivään menevää polkua, jota sitten lähdimmekin seuraamaan.

Lammen pohjoispuolta kiertävä polku olikin mainio; ainakin, jos hiukan rämeinen heinikko-osuus jätetään laskuista pois.  Koilliskulmasta löytyvä nuotiopaikka ei taida enää kuulua minkäänlaisen ylläpidon piiriin, mutta kyllä siellä vielä pöytä penkkeineen oli.

Kivilampi on pienehkö ja etäisyydet sen ympärillä lyhyitä, joten jatkoimme lammen länsipuolella olevaan niemeen, jonka kohdalla kartassa edelleen lukee "kota".  Mitään katettua rakennelmaa niemestä ei enää löydy, mutta jonkinlainen nuotiorinki kuitenkin.

Niemessä ruokailtuamme pohdimme vielä, pitäisikö koko lampi kiertää ympäri.  Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, koska eteläpuoli vaikutti kartan ja muistikuvien perusteella vähän hankalalta, eikä sillasta ja sen kunnostakaan ollut takeita.

Vaikka osa rannoista jäi vieläkin koluamatta, loppusyksyinen retki jätti jälkeensä hyvän jälkimaun.  En tiedä, millaista toimintaa alueelle on muinoin kaavailtu, mutta aurinkoisella pohjoisrannalla viihtyy kyllä ilman järjestettyä ohjelmaakin. Täytynee joskus tutustua paikkaan myös kesällä.

Grillikodalle palattuamme vilkaisimme vielä pikaisesti, miltä lammen länsipuolella näyttää.  Ei maasto ihan niin märkää ollut kuin olimme ymmärtäneet, mutta ehkä sinne ei heti talven jälkeen kannata yrittää.