Kellon raksutus kuitenkin söi suunnitelmalta pohjaa, koska Kolin vaaran varjoisa itäpuoli on syysiltoina kylmä, pimeä ja kostea. Sinne kannattaa mieluummin mennä aamulla, kun auringon säteet vielä yltävät vaaran taakse.
Aamulla Pielisen yllä velloi paksu sumu, joka hetkeksi levisi myös Kolin vaaralle. Kiipesin aamupalan jälkeen Ukkokolin huipulle sumua pakoon.
Kun viimein pääsimme tien päälle, kurvasimme kohti Ahvenista menevälle rantatielle. Tavoittelemani rannat eivät utuisena aamuna olleet parhaimmillaan, mutta lokakuussa rantatunnelmaan on vaikea päästä, vaikka aurinko kuinka paistaisi.
Herajärven kierroksen varrella oleva Rykiniemi lienee uimarannoista tunnetumpi, mutta hiukan pohjoisempana, Valkealammen kupeessa sijaitseva ranta oli ehkä hienompi. Tänne pitäisi tulla keskellä kesää.
Valintaan ei varsinaisesti liittynyt aktiivista ajatustoimintaa; emme vain tulleet Uimaharjun jälkeen kääntyneeksi mihinkään. Kitsiin saavuttuamme jotain oli lopulta pakko tehdä, ja lähellä oleva Pitkäjärvi vaikutti sopivalta kohteelta.
Valinta ei ollut ihan huono. Järveä halkova niemi oli hieno, ja Karhunpolkukin miellyttävä kulkea. Järven itäpuolella oli tehty metsätöitä, mikä näkyi renkaanjälkinä maastossa, mutta ehkä juuri harvennusten vuoksi metsässä oli mukavan avaraa. Kahvitaukoa vietin Kirkisensalmen laavulla.
Pitkäjärveltä matkamme jatkui kohti Lieksaa. Minua on ennenkin mietityttänyt Ilomantsista tulevan 522-tien varressa oleva Inari-viitta. Mielikuvituksessani tie vie jonkun madonreiän kautta suoraan Pohjois-Lappiin, mutta on toki mahdollista, että sitä seuraten päätyykin Venäjälle.
Jos pyrkisimme yöksi Kuhmoon, voisimme käydä matkan varrella kurkkaamassa Jongunjoen Hiidenporttia. Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että valoisa aika ei riitä tähän kaikkeen. Niinpä ajoimme Nurmekseen Bomballe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti