Etsimen takaa

Viime vuosina on tullut otettua aika paljon kuvia. Vaikka valokuvaus ei taiteenlajina erityisesti kiehdo minua, omilta reissuilta on kiva kerätä muistoja, ja ajan myötä kuvaamisesta on kai tullut jonkinlainen harrastuskin.

Kännykän ohella olen kuvannut lähinnä Samsungin järjestelmäkameroilla. Kesällä matkassa on useimmiten ollut kosketusnäytöllinen NX2000...

... jonka sitten olen kelien kylmetessä vaihtanut perinteisempään NX1000-malliin, koska sitä on parempi käyttää hansikkaat kädessä:

Kuvausominaisuuksiensa puolesta molemmat ovat täyttäneet omat tarpeeni hyvin. Objektiivina olen pääasiassa käyttänyt Samsungin 50 - 200 mm:n zoom-linssiä, joka soveltuu kohtuullisesti kaikkeen muuhun paitsi maisemakuvaukseen, johon taas kännykkä on yleensä riittävä.

Samsungin kameroihin kuitenkin liittyy ongelmia, joista olen kuullut muiltakin käyttäjiltä. Itseäni eniten on kiusannut se, että molemmat kamerani jäävät satunnaisesti jumiin niin, että niistä on pakko ottaa akku irti.

Resetointi ei sinänsä ole suuri operaatio, mutta pelkään aina, että muistikortilla oleville tiedoille tapahtuu jotain ikävää. Nyt kun Samsung kuulemma on lopettanut kameratuotantonsa, ongelmaan tuskin on tiedossa ratkaisuakaan.

Aloinkin miettiä, pitäisikö laitteistoa päivittää järeämpään suuntaan. Samsungin kamerat taitavat muutenkin soveltua lähinnä kesäkäyttöön, koska kelien kylmetessä hankaluudet tuntuvat lisääntyvän.

Kokosin yhteen asioita, joita pidin uudessa kamerassa tärkeinä. Sellaisia olivat ainakin:

• säänkestävyys
• käytettävyys hansikkaat kädessä
• objektiivivalikoima
• järjestelmän jatkuvuus

Jos haluaa olla varma, että kameralle löytyy tukea vielä vuosien jälkeenkin, kannattaa valita jonkun suuren kameravalmistajan järjestelmä. Hyviä kameroita tulee monestakin tehtaasta, mutta yleisimmät järjestelmät ovat Canonin ja Nikonin valmistamia.

Teknisiin ominaisuuksiin en kiinnittänyt kovin paljoa huomiota, koska kaikki uudehkot kamerat ovat kuitenkin omaan käyttööni riittävän hyviä.

Erinäisten vaiheiden jälkeen minusta tuli Nikon D7200:n omistaja. Ehkä eniten valintaan vaikutti kameran sääsuojattu rakenne, koska arvelin sen ratkaisevan ainakin osan niistä ongelmista, joihin Samsungien kanssa törmäsin.

Pelkällä rungolla ei tietysti tee mitään, ja linssiosaan kohdistuivat samantapaiset toiveet kuin runkoonkin. Sääsuojattuja objektiiveja ei ole ylenpalttisesti tarjolla; ainakaan siinä hintaluokassa, jota itse tuijotin.

Vaikka järjestelmäkameran idea on, että linssejä vaihdetaan tarpeen mukaan, en itse tykkää availla kameraa jossain näreikössä. Mieluiten ruuvaan kameraan jo lähtiessä sellaisen objektiivin, jolla saan otettua kaikki kuvat; käytännössä siis riittävällä polttovälialueella varustetun mallin. Tällöin tietysti joudun tinkimään kuvanlaadusta, mutta sen olen jo hyväksynyt.

Nämä asiat mielessä valitsin yleisobjektiiviksi Tamronin valmistaman 16-300mm F/3,5-6,3 Di II VC PZD Macron.

Oikeat luontokuvaajat eivät kuulemma suosi pitkää zoomia, vaan mieluummin pyrkivät lähemmäksi kohdettaan. Itse en kuitenkaan ole puskassa istuvaa tyyppiä, joten omaan käyttööni Tamron soveltuu hyvin. Pitkällä polttovälillä otetut kuvat eivät varsinaisesti häikäise, mutta pienellä tuunauksella niistä saa jälkikäteen ihan siedettäviä.

(Mainittakoon, että yllä olevassa kuvassa näkyvät kirjaimet ovat oikeastikin kaarevia...)

Toiseksi objektiiviksi hankin Sigma NAF 17-50mm f/2.8 EX DC OS HSM:n, koska se ainakin valovoimaisuutensa osalta täydentää Tamronissa olevia puutteita. Sigmassa tosin on sellainen ärsyttävä piirre, että automaattitarkennusta käytettäessä objektiivissa oleva säätörengas pyörii, mikä haittaa kameran käsittelyä.

Olin etukäteen hiukan huolissani järjestelmän kokonaispainosta. Siinä missä Samsungin peilitön kamera painoi zoom-objektiivin kanssa 600 - 700 g, Nikonin runko on jo yksistään saman painoinen. Yhteispaino objektiivin kanssa on siis liki tuplautunut.

Lisääntynyt paino ei kuitenkaan tunnu pahalta, kun kameraa kantaa "kainalossa"; siis kaulassa roikottaen, mutta olkalaukkuotteella. Toisaalta eron kyllä huomaa, jos kameraa kuljettaa kameralaukussa, ja kaipa lisäpaino tuntuu selkärepussakin.

Kokemukset Nikonista ovat toistaiseksi vähäisiä, mutta lyhyen käytönkin perusteella olen tyytyväinen ainakin siihen, että kameraa voi paljolti hallita rungossa olevien painikkeiden avulla, ilman valikkojen raplaamista siis. Kamera myös vaikuttaa nopealta, eikä kuvaamiseen tai muihinkaan toimintoihin liity ylimääräisiä viiveitä.

Toisaalta ohjelmavalitsimiin liittyvät lukot hiukan kummastuttavat. Jäykähköt valitsinkiekot tuskin pyörisivät itsestään, ja lukon vapauttimen painaminen kiekkoa pyöritettäessä on jotenkin hankalaa.

Vaikka Nikon nyt tuleekin pääasialliseen käyttöön, aion edelleen kuvata myös Samsungin kameroilla, koska pienistä puutteistaan huolimatta niissä on omat hyvät puolensa. Tykkään esimerkiksi siitä, että niillä saa otettua 16:9 -kokoisia kuvia, mikä Nikonilla vaatii vähän kikkailua.