Uusintalähtö

Asiat eivät aina etene suunnitellusti. Eivät viime keväänäkään, kun ajelimme Kuopiosta Nilsiään katsomaan Pisan uutta tornia, joka kuitenkin vasta odotti noutajaansa 5701-tien vieressä olevalla pellolla.

Nyt torni on todistetusti saatu paikalleen, joten päätimme lähteä koeponnistamaan rakennelman. Ajatusta tuki myös sääennusteissa vilkkunut auringonpaiste, joka tosin ei kaupungista poistuttaessa ollut vielä parhaassa terässään.

Aika moni muukin oli keksinyt, että Pisalle kannattaa kiivetä hyvän sään vallitessa. Niin Lastukosken kuin Salmenpellontienkin pysäköintipaikoilla oli taas runsaasti autoja, ja polulla väkeä tuli vastaan tiheään tahtiin. Vaaran laella ei sentään ollut ruuhkaa eikä torniin tarvinnut jonottaa (mikä sekään ei olisi ollut tavatonta, koska ylös saa kiivetä 10 henkeä kerrallaan).

Uusi torni on komeampi kuin kuvista voisi päätellä. Tai onhan se vanhaan torniin verrattuna vähän rakennustelineen oloinen, mutta ihan tukeva silti.

Minulla ei ole erityistä korkean paikan kammoa, mutta sen sijaan pelkään torneihin kiivetessäni niiden kaatuvan. On luottamusta herättävää, jos rakennelma on alaosastaan leveämpi, mikä ei Pisan uuden näkötornin kohdalla toteudu. En silti muista tänään pohtineeni asiaa, joten torni ei liene huojunut kovin pahasti.

Hyvää oli myös se, että uusi torni taitaa olla hiukan edeltäjäänsä korkeampi. Ympäröivästä puustosta huolimatta joka suuntaan on siis kelpo näkymät. Alueen opasteetkin oli kevään jälkeen uusittu.

Pisalta laskeuduttuamme jatkoimme vielä Älänteelle, jossa kuljimme Kaivannonkierroksi nimetyn polun ympäri. Lähtöpaikkana toiminut Rouskunhiekan uimaranta vaikutti paikalta, johon riittää kesäpäivisin auringonpaistetta miltei koko päiväksi. Pakkaspäivänä rannalla oli hiukan viluisaa evästellä, mutta rauhallisuudesta paikka saikin sitten täydet pisteet.