Helvetin portilla

"Helvetistä itään", sellainen hauska nimi sillä polulla oli. Polulle päästäkseen täytyi vain ensin astella helvetin portista sisään, mutta sehän ei tunnetusti ole vaikeaa. Tätä hupia oli tarjolla Helvetinjärven kansallispuistossa, jossa Tampereelle anoppilaan suuntautuneen kyläreissun ohessa poikkesin.

Helvetinjärvelle vievä tie ei ole ihan niin lavea kuin voisi ajatella, mutta päällystetty kuitenkin. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon tien varressa oleva maatila, jossa kasvatetaan ainakin strutseja ja villisikoja.

Mietin siitä ohi ajaessani, että lienevätköhän aitauksessa olevat strutsit herkkiä karkaamaan... Polulla vastaan juokseva iso lintu saattaisi nostaa pintaan aivan uudenlaisia tunteita.

Lähdin liikkeelle Kankimäen P-paikalta, josta kävelin Helvetinkolun päivätuvan kautta Ruokejärvelle ja takaisin. Matkaa ei kertynyt kuin kymmenisen kilometriä, mutta silti koko reissuun meni melkein viisi tuntia. Polusta homma ei ollut kiinni, sillä se oli hyväkuntoinen ja leveä, mutta ilmeisesti mäkinen maasto hidasti vauhtia. Toisaalta reitillä oli myös paljon portaita, jotka helpottivat kulkua rinteissä.

Alunperin sääennuste lupaili lauantaille komean aurinkoista keliä. Toteutuma oli sumuisen harmaa päivä, luntakin satoi välillä. Menoa se ei kuitenkaan haitannut muuten kuin siten, että pitkospuut olivat paikoin vähän liukkaita.

Helvetinjärvi muistuttaa paljolti Lapin pahtajärviä kuten Pakasaivoa. Puistossa näkyi runsaasti puroja, joista vuolaimmat saivat aikaan jopa pieniä vesiputouksia. Ei ole helvetillä helppoa näissä oloissa.