Soitinmenot

Meillä ei kotona oltu erityisen musikaalisia, mitä nyt isä joskus vingutti viulua. Se ei aina ollut kovin kaunista, mutta jotenkin silti itsekin ratkesin soittamaan. En tosin viulua, vaan kosketinsoittimia.

80-luvun "IT-buumi" todennäköisesti vaikutti asiaan. Silloinhan markkinoille tulvi kotimikroja, joiden oli tarkoitus tuoda helpotusta kaikkiin arjen askareisiin. Harvapa oikeasti jaksoi latailla ruokareseptejä C-kasetilta tai edes disketiltä, mutta sekalaiseen harrasteluun laitteet kyllä soveltuivat. Monen muun tavoin hurahdin itsekin tuolloin tietokoneisiin, ja sama tauti kai vaivaa vieläkin, tosin onneksi lievempänä.

Eniten minua kiinnosti ohjelmointi, mutta myös tietokonemusiikki kuulosti alusta pitäen hauskalta. Jossain vaiheessa tietokoneisiin alkoi tulla tracker-tyyppisiä ohjelmia, jotka tavallaan yhdistivät ohjelmoinnin ja säveltämisen. Jos musiikkia voi tehdä ohjelmoimalla, ei varmaan haittaa, vaikka ei osaisikaan soittaa!

Aluksi hyödynsin harrastuksessa vain tietokoneiden omia musiikkipiirejä, mutta ne olivat 80-luvulla melko rajalliset. Hiukan myöhemmin innostuin digitaalisista syntetisaattoreista, jotka olivat hintansa puolesta tulleet kotikäyttäjienkin ulottuville. MIDI-standardi oli tuohon aikaan uusi juttu: sen avulla syntetisaattorin sai liitettyä tietokoneeseen, joka toimi nuotteja tallentavana ja toistavana sekvensserinä.

Ajan myötä tavaraa kertyi lisää, ja pian laitteita oli pöydät täynnä: tietokone, kosketinsoittimia, syntetisaattorimoduleita, efektilaitteita, mikseri, kaiuttimia, ... Sekä tietysti kymmeniä metrejä kaapeleita, jotka risteilivät laitteesta toiseen. Aluksi kokoelmaa oli kaunis katsella, mutta jossain vaiheessa työhuone alkoi muistuttaa viidakkoa. Kuten elektroniset laitteet yleensäkin, soittimet myös vanhentuivat melko nopeasti.

Tuli aika siivota ympäristöä, ja kun soittimet katosivat pöydältä, myös soittaminen loppui. Itse asiassa viideksitoista vuodeksi, kunnes reilu vuosi sitten satuin ostamaan veljeltä uudehkon syntetisaattorin... Kuluneiden 10 - 15 vuoden aikana syntetisaattorit olivat kehittyneet niin, ettei enää tarvittu kuin yksi soitin. Laitteessa oleva sekvensseri kosketusnäyttöineen ei ehkä täysin vastaa tietokonetta, mutta on harrastelijakäytössä aivan riittävä. Ja mikä parasta: yksi johto riittää.

Vaikka laitteet ovat vuosien myötä uudistuneet, olen itse musiikillisesti jämähtänyt 80-luvulle, enkä taida enää päästä sieltä pois. En ole oppinut soittamaan mitään soitinta, ja musiikin teoria on minulle yhtä vierasta kuin ennenkin. Lisäksi kaikki biisini ovat aina 4/4 -tahtilajissa. Jaa mitä se tarkoittaa? No en todellakaan tiedä.