Noinhan sitä sanotaan, mutta kaiken uhalla uhraan hetken miettien, mitä menneenä kesänä tulikaan tehtyä. Se onkin nykyään kiusallisen helppoa, kun jokaisesta liikkeestä, kokemuksesta ja näkymästä tuppaa jäävän digitaalinen jälki johonkin - joko tarkoituksella tai vahingossa.
Omat ulkoiluun ja liikuntaan liittyvät tapahtumani päätyvät yleensä Suunnon Movescount-palveluun. Ambitin tallentamat suoritukset - lähinnä juoksu- ja hiihtolenkit - latautuvat palveluun jokseenkin automaattisesti, ja loput (retkeily ym.) kirjaan sinne käsin.
Viimeisen kuuden kuukauden (toukokuu - lokakuu) saldo on vähän karua katsottavaa:
Kesän aikana tuli päiväretkeiltyä aika paljon. Juoksukilometrejäkin kertyi jokseenkin normaali määrä, mutta mitään muuta en sitten tehnytkään. Fillari on vieläkin talviteloillaan, ja uimaan uskaltauduin tasan yhden kerran. Homma on siis mennyt hiukan yksipuoliseksi. Lähestyvä hiihtokausi onneksi tuo helpotusta asiaan, jos vaan talvi ensin löytää tiensä näille leveyksille.
Viime keväänä ilmestyneessä Latu & Polku -lehdessä (01/14) oli Yoko YXR Mini -suksien pikatesti. Kyseessä on normaalia lyhyempi (150 cm) luistelusuksi, jonka pitäisi lyhyydestään huolimatta olla kohtuullisen vakaa hiihdettävä. Tekisi mieli kokeilla Yokoja, mutta niiden suositushinta (400+ €) vähän hirvittää - sukset kun käytännössä pitäisi ostaa sokkona. Toisaalta laput silmillähän monet varusteet on tähänkin asti hankittu.
Edessä oleva hiihtokausi herättää muutenkin pelonsekaisia tunteita. Kompastelin muutama vuosi sitten portaissa, mikä johti vasemman ranteen operaatioon. Kahden vuoden jälkeen käsi lopulta olikin jo 80 - 90 prosenttisesti terve, enkä enää juurikaan ajatellut tapahtunutta.
Viimeisen puolen vuoden aikana asiassa on kuitenkin tullut takapakkia. Kaaduin heinäkuun Kevon reissulla rinkan kanssa alamäessä täysin rähmälleni, ja otin tietysti kaatuessani väärällä kädellä vastaan. Vaikutti kuitenkin siltä, että selvisin tapahtuneesta pelkällä säikähdyksellä.
Lokakuun alussa kompuroin uudestaan liukastumalla märällä kalliolla niin, että putosin taas vasemman ranteen päälle. Tällä kertaa onni ei enää ollut myötä, ja nyt ranne vihoittelee samalla tapaa kuin ennen leikkausta. Pelkään sen ärtyvän vielä lisää, kun hiihtäminen alkaa. No, aika näyttää, miten asian kanssa käy.
Ennen ladulle pääsemistä voinee vielä lyhyesti palata menneeseen kesään ja aikaan ennen loskaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti