Melkein Haltilla

Haltitunturi ei ole koskaan herättänyt minussa suuria tunteita. En oikeastaan tiedä, miksi. Onhan kyseessä Suomen korkein tunturi, mutta ehkä intoa latistaa se, että samanlaisia kumpareita löytyy muista Pohjoismaista pilvin pimein.

Tänään sain silti päähäni, että Haltilla olisi kiva käydä. Ei kuitenkaan Kilpisjärveltä käsin, koska se edellyttäisi päiväkausien patikointia, vaan Norjan puolelta, Guolasjavrilta lähtien.

Asiaan liittyi yksi ongelma: minulla ei ollut Haltin karttaa. Suomen puolella toki myytiin alueen karttoja, mutta niiden kantama loppui Norjan rajalle, joten niistä ei ollut hyötyä. Halti ehkä löytyisi ilman karttaakin, mutta ainahan riskinä on se, että omista harrastuksista aiheutuvat kulut lankeavat lopulta muiden veronmaksajien maksettaviksi.

Päätin kaikesta huolimatta tavoitella Guolasjavria. Voisin ilman karttaakin loikkia ainakin järven lähimaastossa ja samalla nauttia auringosta ja tunturimaisemista. Niinpä ajelin Kilpisjärveltä Skibotniin ja käännyin sieltä kohti pohjoista.

Birtavarreen päästyäni minua onnisti. Jokerikaupasta löytyi norjalainen Kåfjordin alueen ulkoilukartta, joka kattaa myös Haltitunturin. Karttaa tutkiessani huomasin, että Guolasjavrille menevän tien varrella on itse asiassa paljon muutakin mielenkiintoista: vesiputouksia, näköalapaikkoja, polkuja, tupia, laavu, ...

Muutin suunnitelmaa. Birtavarresta tunturiin ajettuani pysäköin auton jo Paulanhyttanin kohdalle ja lähdin kiertämään Sabetjohkastieniä. Sen varrelta avautuisi hieno näkymä Kåfjorddaleniin, jota olin juuri kiemurrellut ylös kapeaa serpentiinitietä pitkin. Kaiken lisäksi reitin pitäisi opastetaulujen mukaan olla merkitty, mikä ei tosin käynyt ilmi juuri ostamastani kartasta.

Merkityn polun seuraaminen olisikin edellyttänyt sellaisia kykyjä, joita minulla ei selvästikään ollut, mutta toisaalta reitti oli sen verran lyhyt, ettei asia suuremmin kirvellyt. Reilut pari tuntia pyörittyäni ja eväät syötyäni palasin autolle, ajoin takaisin Birtavarreen ja jatkoin matkaa kohti Altaa, josta löysin seuraavan yöpaikkani.

Vielä ei siis tärpännyt, mutta ehkäpä joku päivä selviydyn Haltille asti.