Muita vieraita fjellstuessa oli aika vähän, mitä respassa työskennellyt kaverikin ihmetteli, koska sää oli ulkoilua ajatellen mitä parhain. Vieraslista käsitti itseni lisäksi lähinnä saksalaispariskunnan sekä pari amerikkalaista tyttöä, joihin törmäsin useaan otteeseen.
Näin tytöt ensimmäisen kerran palatessani kanjonista, jonne he olivat matkalla maastopyörillä. Toisen kerran tapasimme vesiputoukselle vievän reitin varrella. Putous tosin jäi tyttäriltä näkemättä, koska he olivat lähteneet seuraamaan väärää polkua. Onneksi itselläni oli vesiputouksesta noin miljoona valokuvaa, joilla uuvutin heidät istuessamme iltaa tunturituvalla.
Tämän päivän retkiohjelma oli kuitenkin vielä avoin. Pallaksen seudulla on paljon tuttua, mutta karttaa hetken tutkituani huomasin, etten ole koskaan käynyt Sammaltunturin huipulla. Valinta oli siis lopulta helppo: auto parkkiin Lommoltunturin kupeeseen, ja siitä liikkeelle kohti Mustavaaraa ja Sammaltunturia.
Alkumatka eteni latupohjaa pitkin, mikä oli nopeaa mutta tylsää. Harmillisesti taivaalle ilmestyi juuri ennen retkeä pilviä, jotka himmensivät ruskan kirkkaimman väriloiston.
.jpg)
Tarkkailuluokalla oleva digikamera on edelleen toiminut, ts. kaikki sillä otetut kuvat ovat yhä tallella. Eilen laite kuitenkin aiheutti muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin, kun olin siirtämässä sillä otettuja kuvia läppäriin. Tiedonsiirto nimittäin katkesi kesken kaiken, ja tämän jälkeen kameran muistikortilla ei enää näyttänyt PC:stä katsoen olevan kuvia.
Olin ihan varma, että kuvien katoamiseen liittyvä ongelma oli toistunut, mutta yllättäen kuvat kuitenkin näkyivät kameralla katsottaessa. Ja kun liitin kameran uudestaan PC:hen, kaikki näytti taas olevan kunnossa... Huh!
Epätietoisuus matkan jatkosta puskee taas pintaan. Tähän asti aamurutiinit ovat olleet turvallisen tuttuja: juomapullo ja termari täyteen, Jykeroä reppuun, edellisen päivän hikiset vaatteet päälle ja menoksi.
Täytynee tunnustella oloa aamulla. Välillä pitäisi ehkä käydä juoksemassakin.
Nämä blogipäivityksesi käyvät oppikirjasta. Niistä muodostuu hyvä esimerkki sellaisesta matkanteosta, jollaiseen itsekin haluaisin päästä: päivä kerrallaan ja ilman etukäteen tehtyä suunnitelmaa. Aivan liikaa suunnittelen asioita etukäteen, ja sitten onkin kohta koko reissu askelmerkitty ja aikataulutettu. Pitäisi joskus vain pakata riittävä määrä varusteita mukaan ja lähteä. Jatkopäätökset reitistä voi sitten tehdä yksi kerrallaan vaikka höpsismin avulla.
VastaaPoistaLuulenpa, että olen päätynyt tällaiseen matkustusrytmiin samanlaisten ajatusten kautta. En mielelläni etukäteen korvamerkitse kohteita, koska viikon aikana esimerkiksi sääennusteet voivat muuttua olennaisesti. Mieluummin vaihdan matkan suuntaa kuin pusken väkisin räntäsateeseen.
PoistaVarustekommenttisi osuu myös asian ytimeen... Jos ei etukäteen tiedä, mitä aikoo tehdä, on parempi varautua vähän kaikkeen. Vaikka viimeisen kesälomaviikkoni painopiste onkin kevyessä päiväretkeilyssä, matkassa on silti varusteita siltä varalta, että ajaudun yöretkelle, lähden lyhyelle vaellukselle, päätän kokeilla juoksuvaellusta tai keksin jotain muuta normirytmistä poikkeavaa. Tavaraa on siis vähän liikaa, mutta se on pienempi paha kuin huomata käsivarren puolivälissä, että olisipa pitänyt ottaa makuupussikin mukaan.
Kaikkiaan tyylissä on hyvät ja huonot puolensa. Parhaimmillaan homma rullaa eteenpäin oikein mukavasti, mutta joskus alkumatkasta suunnittelemattomuus vähän häiritsee. Jos liikkuu henkilöautolla, tärkeää on muistaa pitää päivittäiset ajomatkat maltillisina.