Pidin kuitenkin maanantaina lepopäivän ja tästä tiistaistakin taitaa tulla sellainen. Nenän tukkoisuuden vuoksi en nukkunut yöllä kovinkaan hyvin, joten ehdin aamuyöllä neljän aikaan havainnoida, että ulkona oli viitisen astetta pakkasta ja pilvetön taivas. Ja sehän tarkoittaa, että aamulla voisi olla hankikanto, jota tietysti olisi mukava testata!
Asiasta innostuneena en varsinkaan loppuyöstä nukkunut lainkaan ja päätin heti seitsemän aikaan loikkia aamupalalle, jotta ehtisin tunturiin ennen kuin ilma lämpiää. Valkeneva aamu kuitenkin tuotti pettymyksen, koska seitsemään mennessä kuulas sää oli vaihtunut sakeaan sumuun. Olin yöllä mielessäni herkutellut Rihmakurun kodalle suuntautuvalla hiihtoretkellä, mutta jo nyt oli selvää, ettei tässä mihinkään Rihmakuruun ainakaan olla menossa.
Koska lämpömittari kuitenkin edelleen näytti pakkaslukemia, kaivelin suksipussistani viime keväänä hankkimani Madshus Vossit ja suuntasin kohti Palkaskeron rinnettä. Hanki kantoi kohtalaisen hyvin, mutta sortui kuitenkin siellä täällä alta. Suurempi ongelma oli sumu, joka oli jo muutaman sadan metrin päässä hotellista niin sakeaa, että sitä katsellessa tuli huono olo, koska mitään kiintopisteitä ei näkynyt. Kun hankeenkaan ei täysin voinut luottaa, käännyin aika pian takaisin.
Arvatenkin sumu häipyy iltapäivään mennessä, mutta niin tekee hankiainenkin. Tämäkin päivä taitaa siis mennä lorviessa, mutta ehkä se on vaan hyvä juttu. Jos huomenna on kelpo olo, matka jatkunee Kilpisjärvelle. Päinvastaisessa tapauksessa suunnitelmat menevät uusiksi. Soppaa sekoittaa myös erittäin leuto (päivisin +5 .. +10 C) sää, joka on pehmentänyt latuja aika lailla. Toiveeni oli, että Kilpisjärvellä olisi hieman kylmempää, mutta tämäkään ei taida viimeisimmän ennusteen mukaan olla ihan selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti