sunnuntai 23. elokuuta 2015

Onko louhi kotona?

Louhi on vähän hassu sana, koska sitä käytetään niin monessa yhteydessä. Porttilouhi kuitenkin on Pohjois-Juuasta löytyvä kivinen rotko, louhikko. Kesää tuntuu vielä riittävän, joten lähdimme päiväretkelle Juukaan.

Autolla Porttilouhelle pääsee lähinnä kahta reittiä: 75-tieltä (Siilinjärvi-Nurmes) Palojärven suunnasta tai 6-tieltä (Juuka-Nurmes) Kiteenpuron kohdasta. Itse päädyimme lähestymään louhea 75-tien suunnasta ja poistumaan 6-tien kautta.

Matkalla on aika monta risteystä, joten etukäteen tulostettu kartta ja asialleen omistautunut kartanlukija ovat eduksi. Soratien kunto ei 75-tien puolella ole aivan maailmanluokkaa, joten henkilöautolla louhen tavoittaa helpommin 6-tieltä käsin.

Pysäköimme auton ilmakuvien pohjalta valittuun paikkaan, koska sen läheltä näytti lähtevän Porttilouhelle menevä polku. Polkua emme kuitenkaan löytäneet, joten lompsimme louhelle maastossa hyvin erottuvaa hakkuureittiä pitkin. Olisikohan Tervavaarantien päästä päässyt kohteeseen vielä kätevämmin?

Polkua etsiessämme kuljimme hetken metsässä siksakkia, minkä jälkeen odotusarvot Porttilouhea kohtaan eivät olleet korkealla. Perille päästyämme paikka kuitenkin yllätti positiivisesti.

Ei rotko toki Kevon kanjonin veroinen ollut, mutta paikallisesti ihan merkittävä nähtävyys kuitenkin. Ja mikä parasta, rotkossa ei tullut vastaan yhtään F-18-hävittäjää! Onko kukaan koskaan ollut Kevolla ilman, että rinkasta on täytynyt kolmen sekunnin varoitusajalla löytää korvatulpat?

Rotkon reunamat vaikuttivat hiukan petollisilta. Kallioisilta rinteiltä ei yleensä putoa, koska selvästi erottuvia jyrkänteitä ymmärtää varoa. Porttilouhella reunat kuitenkin olivat sammaleiden ja muun kasvillisuuden peitossa, joten lähelle reunaa mennessään piti olla tavallista tarkempi.

Porttilouhen kautta kulkee UKK-reittikin, joka kuitenkin on patikoijien vähäisen määrän vuoksi vaipumassa unholaan. Etelästä tuleva polku sentään näytti erottuvan maastosta, mutta pohjoiseen Saarilammelle jatkuva osuus ei enää ollut parhaimmillaan.


Louhelta jatkoimme Juukaan, ja sieltä Kaavin kautta kotiin. Matkalla ihmettelimme pellolla olevia kurkia, joita itse ensin luulin... hirvenvasoiksi. Huh!


Subarussahan on kamerajärjestelmä, joka monin tavoin havainnoi ympäristöä. Eikö se voisi auttaa eläinten tunnistamisessa silloin, kun kuljettaja ei siihen itse pysty?

"Sir, törmäsitte juuri metsäpeuraan. Mikä oma vointinne on?"
"Sir, kolina taka-akselin luona johtuu alle jääneestä rusakosta. Ehdotan, että vähennätte hetkeksi nopeutta."
"Sir, tuulilasin oikeassa reunassa oleva tahra ei irtoa pyyhkimiä käyttämällä, koska kyseessä on koppelo."
"Sir, osuitte karhuun. Haluatteko, että lukitsen ovet ja kytken peruutusvaiheen puolestanne?"

4 kommenttia:

  1. Tuollainen tunnistamisjärjestelmä voisi olla hyväkin olemassa, kunhan se olisi kalibroitavissa niin, ettei se ilmoita jokaisesta auton keulaan tai tuulilasiin iskeytyvästä öttiäisestä.

    Jos omassa autossani olisi moinen järjestelmä, olisin varmaan kesällä Raatteen tietä ajessani saanut ilmoituksen: "Monsieur, etusäleikössänne on västäräkki. Suvaitkaa poistaa se sieltä ennen kuin se osuu tuulettimen siipiin, s'il vous plaît!".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lintuja on usein vaikea väistää. Ja varsinkin kanalinnut ovat hankalia, koska ne eivät edes tunnu tajuavan, että kohti tuleva auto on uhka. Eilenkin yksi pyy/teeri/koppelo patsasteli satasen tiellä niin, että huonostihan siinä meinasi käydä. Pienimpien välistä tuskin edes kannattaa yrittää pujotella, koska seurauksena on helposti vain suurempaa tuhoa.

      Poista
    2. Minullakin on muisto teeren aiheuttamasta hankalasta tilanteesta - olin moottoripyörällä liikkeellä 60 km/h alueella ja teeri seikkaili tien reunassa. Kerkisin hidastaa ehkä kolmeenkymppiin, kun teeri keksi nousta siivilleen ja tulla suoraan kohti. Lintu kopsahti pyörän etukatteeseen eikä siitä säikähdystä kummempaa tainnut tulla kummallekaan osapuolelle. Onneksi ei osunut päähäni. Se olisi todennäköisesti vienyt tasapainoni ja sitten olisin ollut pöpelikössä.

      Poista
    3. Kaksipyöräisen kanssa pieneenkin lintuun on epäilemättä ikävä törmätä, teerestä nyt puhumattakaan. Tosin kyllähän ainakin metsot käyvät joskus kävelijöidenkin kimppuun. Ehkä ne ihan tahallaan käyttäytyvät liikenteessäkin huonosti. :)

      Poista