lauantai 30. marraskuuta 2024

Deng Xiaoping

Palattuamme Itä-Suomen kiertueelta päätimme viettää pari kotipäivää ennen seuraavaa reissua. Samalla voisin noutaa postista Adrian petauspatjan, joka viimein oli saapunut.

Haettuani paketin postista hämmennys kuitenkin valtasi mielen. Meille toimitettu patja oli ihan väärän kokoinen, eikä petauspatja lainkaan.


Mitä oli tapahtunut? Onko meitä huijattu? Sellaistakin kuulemma tapahtuu, että postipaketissa on arvotavaran sijasta kiviä tai muuta epäkiinnostavaa.

Asian jatkoselvittelyn aikana kävi ilmi, että kahden asiakkaan tilaukset olivat menneet sekaisin. Tilanteen korjaamiseksi meidän täytyisi jälleenlähettää patja oikealle omistajalleen, joka tekisi samoin hänen osoitteeseensa menneelle petauspatjallemme. Onneksi patjat myynyt huonekaluliike hoiti asian osoitekortteja myöten valmiiksi, joten asiasta ei koitunut muuta kuin patjan uudelleen lähettämisen vaiva.

Rikkaimuri matkailuautoonMutta vieläkään emme siis saisi patjaa mukaan reissullemme, joka tällä kertaa suuntautuisi Kuopiosta länteen. Onneksi meillä kuitenkin oli matkassa toinen uusi varuste, jota voisimme pian testata.

Olin aiemmin tilannut Clas Ohlsonilta USB-ladattavan rikkaimurin, joka vaikutti retkeilyautoon juuri sopivan kokoiselta. Imuroitavaa autossa riittää aina, mutta ensisijaisesti laite silti hankittiin hyttyssieppariksi. Sillä voisi ennen nukkumaan menoa ja tarvittaessa yön aikanakin imuroida auton tyhjäksi itikoista, tai näin ainakin ajattelimme.

Laitteen merkki on vaikea muistaa, mistä syystä kutsun sitä nimellä Deng Xiaoping, joka on 60-luvun lapselle helpompi. Mosquito Marauderin jälkeen odotukset imuria kohtaan joka tapauksessa olivat korkealla.

Niinpä lähdimme ajamaan Suonenjoen ja Rautalammin kautta kohti Äänekoskea. Matkalla poikkesimme Konneveden satamassa, jossa nähtävästi olisi jonkinlainen matkaparkki.

Palveluidensa puolesta sataman parkki muistutti enemmän leirintäaluetta, ja majoituksen hintakin (auto + kaksi henkilöä, 30 €) oli sen mukainen. Satamaksi miljöö myös oli ihan viehättävä, mutta emme varhaisen kellonajan vuoksi malttaneet nyt jäädä sinne yöksi.

Sen sijaan päätimme lähestyä uudelleen Hietasaaren caravan-aluetta, josta huhtikuussa aavistuksen hätäisesti ajoimme pois. Alue vaikutti mukavalta, mutta myrskyisä sää ja orastava ihmispaljous saivat meidät tuolloin jatkamaan matkaa. 

Mitä ajoneuvojen määrään tulee, uusi yrityksemme ei vaikuttanut yhtään lupaavammalta.

Hietasaari

Suuri osa vaunuista näytti kuitenkin olevan kausipaikkalaisten käytössä, joten hulinaa oli sittenkin odotettua vähemmän. Vapaita paikkoja ei ollut montaa, mutta Reiskalle löytyi pieni pilttuu, minkä myötä statuksemme vakavasti otettavina karavaanareina taisi myös hieman vahvistua.

Hietasaari camping

Illalla lähdin juosten tutustumaan paitsi Hietasaaren alueeseen myös läheisellä Syrjänkankaalla menevään luontopolkuun. Polku ei ole pitkä, mutta sitäkin kauniimpi. Yleensä juoksen vieraassa maastossa kännykän kanssa, mutta tällä kertaa puhelin jäi autoon, joten todistetta kauneudesta ei valitettavasti ole esittää.

Lenkin jälkeen loikin vielä niemen kärjestä löytyvään isoon puusaunaan, jossa oli kyllä hyvät löylyt, vaikka istumapaikkaa täytyikin muiden saunojien keskeltä hetki hakea.

Hietasaari

Hietasaaressa taitaa usein käydä pieni tuuli, minkä johdosta hyttysongelma oli vähäinen. Muutama epäonninen yksilö kuitenkin harhautui autoomme illalla, ja päätyi välittömästi mukaan eläinkokeeseemme.

Vein Deng Xiaopingin valitsemani hyttysen viereen, ja kytkin siihen virran. Kuului vieno tsup, kun hyönteinen livahti laitteen sisälle tuskin edes tajuamatta, mitä tapahtui.

Deng Xiaoping

Imurin säiliöosa on läpinäkyvää muovia, joten sillä lienee jonkinlainen pelotevaikutuskin. Ja ehkä Deng Xiaopingiä voi sen ansiosta käyttää myös pienenä terraariona, jos hyönteisten elämä alkaa enemmän kiinnostaa.

Kun laitteen sammuttaa, sen imuaukko sulkeutuu, mikä estää säilöön otettuja eläimiä pakenemasta. 

Olin positiivisesti yllättynyt imurin tehokkuudesta. Sen voima monipäistä vihollista vastaan jäi vielä toteamatta, mutta jo lyhyen kokeilun perusteella uskallan toivoa, että Deng Xiaoping tulee olemaan kova luu myös taistelussa hyttysarmeijoita vastaan.

perjantai 22. marraskuuta 2024

Hullun hommaa

Kaunisjärven aamu oli miellyttävä. Päivästä näytti tulevan helteinen, joten järvellä olisi ollut kiva viettää enemmänkin aikaa, mutta kun kulkeminen on tärkeää, täytyy siirtyä eteenpäin.

Patikoimme kolmisen vuotta sitten Susitaivalta pitkin Luotolamminsärkältä Jorhon autiotuvalle ja takaisin. Tuvan lähelle meni myös metsäautotie, joka vaikutti varsin hyväkuntoiselta. Muistelen tuolloin keskustelleemme, että tännepä olisi mukava tulla retkeilyautolla, jota meillä ei silloin vielä ollut.

Tuvan jälkeen on pari lauttaa, joita käyttäen voisi edelleen jatkaa Pahakalansärkkien suuntaan. Emme edellisellä kerralla lähteneet lauttaristeilylle, mutta pitäisiköhän nyt kokeilla uudestaan? Matkailuautolla lautalle ei edelleenkään voine ajaa, mutta jos Reiskalla pääsisi tuvan lähellä olevaan silmukkaan, lauttayhteys ainakin olisi sopivan kävelymatkan päässä.

Moni asia voi kuitenkin kolmessa vuodessa muuttua. Tällä kertaa muutokset liittyivät metsäautotien kuntoon, tai ehkä paremminkin sen kunnostamiseen.

Tielle oli hiljattain ajettu paksu kerros uutta sepeliä. Yleensä tällaisen päällysteen aiheuttama huoli liittyy renkaiden kestävyyteen, mutta nyt sepeli ei vaikuttanut olevan pahinta mahdollista laatua.


Suurempi ongelma oli se, että sepelikerros oli kovin pehmeä. Alkumatkasta se ei haitannut, koska tietä oli tampattu muillakin autoilla, mutta mitä pidemmälle tietä ajoi, sitä hankalammaksi eteneminen kävi. Tiellä oli paikoin vaikea kävelläkin, ja pelkäsin, että jäämme painavan automme kanssa jumiin johonkin notkelmaan. 

Henkilöautolla pulmia tuskin olisi ollut, mutta Reiskan osalta uskoni loppui kolmisen kilometriä ennen tupaa. Sinänsä paikka oli kelvollinen, koska siitä pääsi helposti viereisellä harjulla menevälle polulle. Ehkä jo ensi kesänä lähemmäksi tupaa on hyvä ajaa retkeilyautollakin.


Susitaipaleella on tässä kohtaa varsin kaunista, ja harjumaasto mukavaa kulkea. Myös Harkkojärven rannalla oleva autiotupa on hienolla paikalla, joten päätimme viettää siellä lounastaukoa.

Harkkojärvi

Jorhon autiotupa

Retkemme lähtöpaikka ei käytännössä ollut sen lähempänä tupaa kuin edellisellä vierailullakaan, minkä vuoksi retkemme lauttaosuus jäi tälläkin kertaa vaatimattomaksi.


Vaimo sentään kävi pienellä miniristeilyllä, mutta itse tyydyin vain katselemaan menoa rannalta.

Jorhonjoen vetolautta

Uuden muistutuksen terävän sepelin vaaroista saimme, kun paluumatkalla polvistuin tielle ottamaan kameralla kuvaa. Vaikka en ehtinyt edes laittaa polvelle kunnolla painoa, housut menivät saman tien rikki. No, housut on helpompi korjata kuin Reiskan rengas. 


Joidenkin mielestä paahtavassa kuumuudessa patikointi on hullun hommaa, mutta minusta tällaiset helleretket ovat ihan parhaita. Pienten vastoinkäymisten kuorruttama päivä tuntui kuitenkin siinä määrin raskaalta, että katsoimme parhaaksi hakeutua seuraavaksi yöksi Paiholan BestParkiin. 

Paiholan BestPark

Paiholan vanhan psykiatrisen sairaalarakennuksen vieressä olevan matkaparkin sijainti on hyvä. Itse sairaalahan lakkautettiin kymmenisen vuotta sitten, mutta sen nimi elää edelleen etenkin pohjoiskarjalaisten muistoissa.

Nykyään Paihola ei ole yhtään hullumpi paikka, tai ainakin siellä oli kiva parkkailla minilomamme viimeinen yö.