Takaisin juoksu-uralle

Olen viimeinkin selättänyt minua vaivanneen sitkeän flunssan. Tauti olikin hankalampi tapaus kuin aluksi arvelin, ja hupia riitti lopulta yli viikon ajaksi. Voi olla, että flunssan ärhäkkyys johtui osittain siitä, että rasitin itseäni pitkällä hiihtolenkillä juuri samaan aikaan, kun tauti oli puhkeamassa (mitä en toki silloin vielä tiennyt).

Tänään kävin ensimmäisen kerran tervehtymisen jälkeen juoksemassa. Olen aina yrittänyt varmistaa, etten rasita itseäni liian pian sairastelun jälkeen, ja odotin nytkin 2 - 3 kuumeetonta päivää ennen kuin aloitin liikunnan. Jossain tosin neuvotaan lepäämään yhtä pitkään kuin sairastelu on kestänyt - tässä tapauksessa siis 8 - 9 päivää - mikä kuulostaa aika paljolta. Voi olla, että sydän tykkäisi, mutta siitä ei ole hyötyä, jos pää hajoaa.

Juokseminen tuntui yllättävän hyvältä. Tai ainakin odotin pahempaa, koska en ollut muutenkaan juossut huhtikuun aikana kuin kolme kertaa. Toisaalta keskisyke nousi aika korkealle (160 BPM), vaikka yritin mennä rauhallisesti. En tiedä, onko korkea syke flunssan jälkioire vai johtuuko se siitä, että harjoittelussa oli liki kahden viikon tauko. Myös leposyke on edelleen epätyypillisen korkealla (60 BPM).

Ehkä sydämen hyvinvointiinkin täytyy tässä iässä alkaa kiinnittää huomiota. Luulen, että minulla oli menneenä talvena jonkun verran rytmihäiriöitä. Huomasin ne kokeillessani ranteesta pulssia (mitä teen aika usein), mutta varsinaista haittaa niistä ole ollut. Nyt häiriöt tuntuvat loppuneen, kenties flunssaan liittyneen pakkolevon vuoksi. Täytynee silti tarkkailla asiaa jatkossa.

Karvasta

Eipä edennyt hiihtomatkani Kilpisjärvelle asti. Alkanut flunssa ei lopulta ollut ihan niin lievä kuin aluksi uumoilin. Kuume nousi vasta viiveellä, mutta on sitä sen jälkeen riittänytkin. Sairastettuani pari vuorokautta Pallaksella päätin lopulta ajaa kotiin, koska oli selvää, ettei hiihtämisestä enää tulisi mitään. Nyt jatkan potemista kotioloissa.

No, aina kaikki ei mene suunnitellulla tavalla. Onneksi ensimmäinen puolisko reissusta kuitenkin onnistui, ja varsinkin Hannukurun kierros oli mukava. En myöskään ollut vuosiin hiihtänyt Vuontisjärven ja Pallaksen väliä enkä siten muistanut, että kyseisellä osuudellakin on varsin hienoja maisemia. Mielestäni tämä väli on parhammillaan nimenomaan Pallakselle päin hiihdettäessä.



Taitaa olla niin, että päättyvän talven hiihdot on nyt hiihdetty. Movescountin mukaan hiihtokilometrejä kertyi talven aikana kaikkiaan 1264, mutta tämä sisältää pari virhemittausta, ja oikea lukema on n. 1200 km. Tämä on itselleni ihan hyvä määrä, vaikka tiedän innokkaimpien suksivan talvessa yli 2000 kilometriäkin. En ole aiemmin edes pitänyt hiihtämisestä kirjaa, mutta nyt Ambit hoitaa homman automaattisesti.

Vielä pari kuukautta, ja hyttyset tulevat. Sitä ennen olisi varmaan hyvä kokeilla vaelluskenkiä jalkaan.

Tyhjäkäyntiä

Kevätlomailu on nyt hiukan pysähdyksissä. Hannukurun hiihtolenkkiä seuranneena maanantaina tunsin kipua kurkussa ja nenäkin alkoi vuotaa. Olin siis vilustunut. Kuumetta tai lihassärkyjä ei onneksi ole, joten tauti vaikuttaa lievältä ja mennee nopeasti ohi.

Pidin kuitenkin maanantaina lepopäivän ja tästä tiistaistakin taitaa tulla sellainen. Nenän tukkoisuuden vuoksi en nukkunut yöllä kovinkaan hyvin, joten ehdin aamuyöllä neljän aikaan havainnoida, että ulkona oli viitisen astetta pakkasta ja pilvetön taivas. Ja sehän tarkoittaa, että aamulla voisi olla hankikanto, jota tietysti olisi mukava testata!

Asiasta innostuneena en varsinkaan loppuyöstä nukkunut lainkaan ja päätin heti seitsemän aikaan loikkia aamupalalle, jotta ehtisin tunturiin ennen kuin ilma lämpiää. Valkeneva aamu kuitenkin tuotti pettymyksen, koska seitsemään mennessä kuulas sää oli vaihtunut sakeaan sumuun. Olin yöllä mielessäni herkutellut Rihmakurun kodalle suuntautuvalla hiihtoretkellä, mutta jo nyt oli selvää, ettei tässä mihinkään Rihmakuruun ainakaan olla menossa.



Koska lämpömittari kuitenkin edelleen näytti pakkaslukemia, kaivelin suksipussistani viime keväänä hankkimani Madshus Vossit ja suuntasin kohti Palkaskeron rinnettä. Hanki kantoi kohtalaisen hyvin, mutta sortui kuitenkin siellä täällä alta. Suurempi ongelma oli sumu, joka oli jo muutaman sadan metrin päässä hotellista niin sakeaa, että sitä katsellessa tuli huono olo, koska mitään kiintopisteitä ei näkynyt. Kun hankeenkaan ei täysin voinut luottaa, käännyin aika pian takaisin.

Arvatenkin sumu häipyy iltapäivään mennessä, mutta niin tekee hankiainenkin. Tämäkin päivä taitaa siis mennä lorviessa, mutta ehkä se on vaan hyvä juttu. Jos huomenna on kelpo olo, matka jatkunee Kilpisjärvelle. Päinvastaisessa tapauksessa suunnitelmat menevät uusiksi. Soppaa sekoittaa myös erittäin leuto (päivisin +5 .. +10 C) sää, joka on pehmentänyt latuja aika lailla. Toiveeni oli, että Kilpisjärvellä olisi hieman kylmempää, mutta tämäkään ei taida viimeisimmän ennusteen mukaan olla ihan selvää.