Tunturin ympäri ja takaisin

Voi sentään. Tänään saattoi olla loman viimeinen hiihtopäivä. Elättelen silti toiveita, että kyseessä ei vielä ollut talven viimeinen hiihtopäivä, mutta se jää nähtäväksi.

Pitkäperjantain lenkiksi valikoitui Keimiötunturin kierros, joka alkoi aika messevällä nousulla Sammaltunturille. On kuulemma Juha Miedon mäki se. En epäile ollenkaan, onhan Juhalla Hotelli Jeriksessä oma nimikkohuonekin.

Lakikohdan saavutettuamme Ambit näytti matkaksi neljä kilometriä, johon ei kovin paljon tasaista sisältynyt. Pieninä paloina mäki kuitenkin taittui mukavasti. Itse nousin aina muutaman sata metriä kerrallaan ja jäin sen jälkeen odottelemaan vaimoa, jota samalla kutsuin kannustavin "Tule jo!" -huudoin.

Jatko olikin sitten helpompaa, vaikka vanha viisaus kannatti silti pitää mielessä: alamäki ei jää koskaan rankaisematta. Keimiötunturin tuvalla oli mukava kerätä voimia loppumatkaa varten.

Illalla juttelin saunassa sveitsiläismiehen kanssa. Hän kuului isompaan ryhmään, joka oli tullut Lappiin hiihtämään Keski-Euroopan maastohiihtokauden päätyttyä. Itse asiassa kyseessä oli juuri sama "saksalaisporukka", johon edellisessä kirjoituksessa viittasin.

Olivat kuulemma jo hiihdelleet Levillä, Äkäslompolossa ja nyt Muoniossa, ja nauttineet olostaan, vaikka sää ei täysin alkuviikosta suosinutkaan. Yritin kysellä, mihin Alpeilla kannattaisi talvella/keväällä lähteä maastohiihtämään, mutta tässä vaiheessa kielimuuri välillämme nousi hiukan liian korkeaksi.

Loma alkaa siis olla lusittu. Alla vielä muutama kännykällä kuvattu lyhytpätkä tältä päivältä. Ei näkynyt aurinkoa, ei, mutta suksi luisti hyvin.

 

 

Kiirastorstain kuviot

Kiirastorstain ohjelmamme alkoi minibussikyydillä Pallakselle, josta ajattelimme leppoisasti hiihdellä takaisin Jerikselle. Auto tulikin ihan täyteen, koska monet Hotelli Jeriksen saksalaisvieraistakin olivat päätyneet samantapaiseen ratkaisuun.

Silmäilin kuljetuksen aikana saksalaisten varusteita. Joillakin oli kuviohiotut sukset... Mistähän sellaisia saa? Rahtikontin kokoisen hiontakoneen hankintaa voisi olla vaikea piilotella vaimolta. Toisaalta jos laite maksaa satatuhatta euroa, suksien hiontapalveluitakaan tuskin tuotetaan ilmaiseksi.

Eipä paistanut Pallaksellakaan aurinko, mutta onneksi pahimmat lumipyryt olivat takana. Päätimme koukata Pallaksen kympin kautta Torassiepin ladulle, ja kääntyä sitten Mäntyrovan kämpällä huilattuamme Jeriksen suuntaan.

Ladut olivat muuten hyvässä kunnossa, mutta Mäntyrovasta Jeriselle menevät kymppi oli lanaamatta, ja siten aika luminen. Kyseinen pätkä tuntui myös jotenkin vieraalta, mikä reittiä jälkikäteen tutkien selittyy sillä, että latupohja on viime kevään jälkeen linjattu uudelleen. Muutokseen on varmaankin omat syynsä, mutta vanha versio oli ehkä mukavampi.

Itselläni oli alla uudet Yokot + hybridimonot (tai combimonot, kuten niitä kai useammin kutsutaan), ja ne toimivat nuhruisella ladulla erittäin hyvin. Karvoja ei tänään tarvittu, mutta lyhyellä suksella on mukavampi luistella silloin, kun jalkoja täytyy lumen vuoksi nostella tavallista enemmän.

Itse asiassa mini-Yokot soveltuivat retkihiihtoon niin hyvin, että saatan joutua luopumaan niistä vaimon hyväksi... Se voi tarkoittaa, että minun täytyy vielä kertaalleen kriittisesti tarkastella omaa hiihtovälineistöänikin.

Pakoon

Tänään pakenimme Äkäslompolosta. Hetki taisi olla hyvä, koska pääsiäishumu alkoi jo nostaa päätään, ja aamulla Jounin Kauppakin oli melko ruuhkainen. Jouni (tai Sampo) epäilemättä tykkää, mutta meille riittää vähempikin hulina.

Seuraava majapaikkamme löytyi Hotelli Jeriksestä, josta jo kolmannen kerran peräkkäin sain saman huoneen. Huoneen pieni erikoisuus on se, että kylppärin vesihana toimii nurinkurisesti: jos hanasta haluaa lämmintä vettä, vipua täytyy kääntää oikealle (vastapäivään). Asia siis vaatii hieman totuttelua.

Hupaisinta kuitenkin on se, että virhekytkentä tuntuu vaikuttavan myös WC-pönttöön, jonka huuhteluvesi on kuumaa. Vai onko tämä jonkin sortin luksusta?

Olen vuosi vuodelta alkanut arvostaa Jeristä enemmän. Paikka on aivan kansallispuiston kupeessa, ja varsinkin hiihtäjälle löytyy paljon tekemistä. Saman lienee havainnut se neuvos, joka jo kymmenisen vuotta sitten sai ensimmäiset 100000 hiihtokilometriänsä täyteen.

Hotellilta voi lähteä liikkeelle useampaan eri suuntaan: Keimiötunturille, Pallakselle, Torassieppiin, Olokselle tai Särkijärvelle. Pallakselle pääsee myös aamubussilla, minkä jälkeen takaisin Jerikselle voi lasketella ainakin neljää eri reittiä pitkin.

Iltapäivällä hiihtelimme Särkijärven suuntaan. Aurinko yritti jo hetken puskea pilvien välistä esiin, mutta kohta äkäiset lumikuurot peittivät taas taivaan. Toisaalta auringon paistaessa olikin aika tukalan kuuma.