Jussinpäivänä

Sattasvaara jäi sitten vielä näkemättä. Aamulla Saariselällä satoi räntää, ja sadealue liikkui etelään kohti Sodankylää. Elättelimme edellisenä iltana toiveita, että ehtisimme Sattaselle ennen sateita, mutta tuuli oli meitä nopeampi. Vaaralla ei olisi ollut hehkeää.

Seuraavaksi yöksi oli tarkoitus pyrkiä Sallaan. Jos siellä olisi poutaa, voisimme pienesti patikoida Sallatunturin ympäristössä. Sade kuitenkin jatkui edelleen, ja kun paikallisessa majoitusliikkeessä ei olisi ollut tarjolla aamupalaakaan, päätimme jatkaa Rukalle asti.

Matkalla poikkesimme Hautajärven luontotalolla. Kahvia hörppiessämme huomasimme, että Karhunkierroksen varrella on Kanjonin kurkkaukseksi nimetty pienempi ympyrälenkki. Jostain syystä se on jäänyt meiltä havaitsematta, vaikka onhan noita karttoja tuijoteltu. Kurkkaus laitettiin To Do -listalle.

Rukan juhannus vaikuttaa mukavan rauhalliselta. Vesisade ja +5 C:n lämpötila ei ole ihan sitä, mitä ihminen keskikesän juhlalta odottaa, mutta toisaalta säätila on pykälää kesäisempi kuin mihin olemme edellisten päivien aikana tottuneet.

Huomenna ajelemme kotiin. Jos sade loppuu, koukkaamme ehkä matkalla Suomussalmen Kalmosärkän kautta. Paikalla on niin hieno nimi, että eipä tuosta enää tohtine pysähtymättä ohi ajaa.

Kesäloman ensimmäinen osuus alkaa kuitenkin olla takana. Toivottavasti seuraavalla kerralla keitellään hiukan lämpimämmän sään vallitessa.

Voi Juutua!

Lemmenjoelta palattuamme majoituimme mukavaan Hotelli Inariin. Majoituksen hinta ei ollut ihan edullisimmasta päästä - eikä perustaksalla edes päässyt hotellin saunaan - mutta ehkä hintataso on perusteltavissa sillä, että huoneet ovat uudehkoja. Päärakennuksen taakse näkyi myös ilmestyneen uusi rakennus, joka vaikutti hotellin laajennukselta.

Lemmenjoen kierroksen jälkeen lepopäivä tuntui hyvältä ajatukselta, joten jäimme lopulta Inariin toiseksikin yöksi. Kevyeksi lepopäivän kohteeksi suunnittelimme Juutuan luontopolkua ("Oi Juutua!"), joka lähtee aivan Inarin keskustasta, Juutua-joen yli menevän sillan kupeesta.

Reitin alkuosa ei ollut kovinkaan miellyttävää kävellä. Alunperin hiekkakankaalla kulkenutta polkua oli päätetty kehittää, ja sen paikalle oli EU:n varoin rakennettu "ulkoilureitti". Toivottavasti ajatus on, että baana toimii talvella myös latupohjana. Itse olisimme mieluummin tallustaneet sitä pientä polkua, joka tien alta paikoin vilkahteli.

Ulkoilureittiin aavistuksen leipääntyneinä teimme Jäniskosken (hienon!) sillan kohdalla reittimuutoksen ja käännyimme kohti Otsamotunturia. Onneksi repussa oli riittävästi ruokaa ja juomaa pidentynyttä päiväretkeämme varten.

Inarista Otsamotunturille menevä polku on oikein mukava. Matkan varrella on niin Saukkonivaa kuin Majavaojaakin, ja tunturin huipulla olevassa pienessä tuvassa on kiva syödä eväitä. Rinteen nousu hukkalaskuineen tuo tietysti tunteet pintaan, mutta niinhän se aina. Otsamotunturille pääsee myös toiselta puolelta lyhyempää reittiä pitkin, mutta tällöin nousuosuus taitaa olla vieläkin jyrkempi.

Tänä aamuna palasimme Inarista takaisin Saariselälle, jossa jo kertaalleen majailimme. Reppuja ei tänään ole tarvittu, mutta juoksentelimme kuitenkin hetken Kaunispään rinteillä ja ajoimme sitten Kiilopäälle syömään.

Huomenna on aika valua etelään päin. Jos sää suosii, pyrimme matkalla vielä poikkeamaan Sattasvaaralla, joka jäi Kaarestunturin reissulla kummittelemaan pääkoppaan. Viimeinen yö on tarkoitus viettää jossain sellaisessa paikassa, jossa pärjää illallakin ilman pipoa.

Miniristeily Lemmenjoella

Alkuperäinen ajatuksemme kipaista muutamaksi yöksi UKK-puistoon ei toteutunut. Syy on hiukan epäselvä, mutta reitinvalinta ainakin eteni jotenkin huonosti.

Olen itse muutama vuosi sitten (2010) kulkenut Lemmenjoen kansallispuistossa kiertävän reitin, mutta vaimolle se oli enimmäkseen vieras. Niinpä matkamme jatkuikin kohti Lemmenjokea, Njurkulahteen. Myös aikataulullisesti Lemmenjoki oli helppo sovittaa matkakuvioihimme.

Ajattelin, että nyt reitin voisi kiertää vähän eri rytmillä kuin edellisellä kerralla. Mahdollisesti siis eri suuntaan, ja kenties kahden yöpymisen taktiikalla - viimeksi yövyin matkalla vain kerran.

Venekuljetusta oli silti tarkoitus hyödyntää tälläkin kertaa. Venekyytiä käyttäen jokivartta ei tarvitse kulkea kahteen kertaan, mutta se on myös kokemuksena hauska, ainakin hyvällä kelillä. Ja tuohan se leipää paikallisille yrittäjille.

Lähdimme kuitenkin kävellen liikkeelle Njurkulahdesta. Vaikka viivästytimme lähtöhetkeä sään paranemisen toivossa, saimme ensimmäisenä päivänä niskaamme niin lunta kuin rakeitakin, eikä säätila lämpötilan puolestakaan ollut kovin kesäinen.

Iltaa kohti keli parani, mutta samalla lämpötila laski edelleen. Voisi ehkä ajatella, että jos aurinko paistaa yötä päivää, olisi hyvinkin lämmintä, mutta olettamus on selvästikin väärä.

Toisaalta kylmä sää herätti toiveita siitä, että joki jäätyisi yön aikana, mikä saattaisi helpottaa sen ylittämistä aamulla. Emme kuitenkaan olleet tästä varmoja, joten päätimme hinata itsemme Lemmenjoen länsirannalle Härkäkosken venelossia käyttäen.

Minulla oli edellisellä Lemmenjoen reissulla ongelmia kyseisen venelossin kanssa. En nimittäin meinannut saada venettä riittävän lähelle vastarantaa.

Sama ongelma toistui nytkin. Tällä kertaa vene oli hiukan erilainen ja siitä puuttuivat airotkin, mutta toisaalta meitä oli nyt kaksi. Silti viimeiset 2 - 3 metriä olivat työläitä, ja ehdimme jo pohtia, pitäisikö veneestä evakuoitua ennen rantaa.

Lopulta kuitenkin pääsimme rantaan asti kuivin jaloin. Ehkä aluksi yritimme rantautua sellaisessa kohdassa, johon veneen vaijeri ei vaan kerta kaikkiaan yllä...

Pian lossin jälkeen on Härkäkosken telttailualue, johon jäimme yöksi (niin tein itsekin 2010). Härkäkoski on mukava paikka, kuten muutkin Lemmenjoen retkeilyreitin varrella olevat yöpymiseen tarkoitetut alueet. Varsinkin Njurkulahdesta lähdettäessä upeat high-end -telttailualueet seuraavat toinen toistaan.

Lämpötila laski yöllä nollaan, mutta pakkasta ei sentään ollut. Seuraavana päivänä jatkoimme rengasreittiä vastapäivään kohti Jäkälä-äytsiä. Nyt oli jo aurinkoista, mutta ei edelleenkään erityisen lämmintä.

Lemmenjoen retkeilyinfrastruktuuria on viime aikona kohennettu. Esimerkiksi opaskylttejä ja siltoja on uusittu, ja osa reitin varrella olevista puuportaista on korvattu metallisilla. Aluksi sellaiset näyttävät hieman oudoilta, mutta ainakaan niitä ei tarvitse kymmenen vuoden välein uusia.

Jäkälä-äytsiltä soitin Ahkun tuvalle ja varasin meille paikat iltaveneeseen, joka lähtisi kohti Njurkulahtea klo 18.30. Paikkavaraus olikin tärkeä, koska vene tuli aivan täyteen, vaikka kiivain sesonki ei ole vielä edes alkanut. Venematka kesti miltei tunnin, joten lämmin vaatetus oli kolean sään vuoksi paikallaan.

Venematkustajista moni oli päiväretkellä, eikä vaellusreitin varrella juurikaan tullut väkeä vastaan. Vaikka itse tavoittelin tästä reissusta erilaista kuin edellisestä, tuloksena oli lopulta aika samanlainen retki. Vaan samapa tuo, raitis ilma on tärkeintä.

Keittimen kanssa käytetty Optimus Crux Lite -poltin on kuitenkin alkanut rasittaa, koska sitä täytyy jatkuvasti olla säätämässä, tai muuten se hyytyy.