Ensimmäistä lomajaksoa on viikko jäljellä. Mitä tehdä? Tekisi mieli kiivetä Kebnekaiselle, mutta sinne ajaakseen pitäisi olla aika varma, että huiputus on säiden puolesta mielekäs. Sääennuste kertoo, että keskiviikosta perjantaihin on poutaa ja jopa aurinkoista. Periaatteessa torstaikiipeily voisi siis onnistua, mutta toisaalta aavistelen, että huomenna aamulla meteorologien mieli on muuttunut ja tarjolla on pelkkää sumua ja sadetta. Toinen epäselvä asia on se, onko Kebnelle kipuaminen ennen juhannusta järkevää muutenkaan. Vastassahan todennäköisesti on vielä aika paljon jäätä, lunta ja vettä.
Nikkaluoktaan on jonkin verran matkaa, joten sinne ei viitsisi matkustaa turhaan. Ajatus siitä, että ajaa 1000 km (ja selkään sattuu), kävelee rinkka selässä 20 km (ja hyttyset syö), nukkuu huonosti teltassa (koska tunturiasema on kallis), herää koleaan aamuun (sadepisaroiden takoessa Nallon kattoon) lähteäkseen koko päiväksi kiipeämään vuorelle (jossa on kylmä ja tuulee) ja kääntyy lopulta puolimatkassa takaisin (koska sohjoa on nivusiin saakka) ei herätä suuria intohimoja.
Toisaalta myös kotona nyhjääminen on tyhmää. Vietän 11 kuukautta vuodesta hiipien töihin joka arkiaamu ennen kahdeksaa. Mahtaisiko sateinen teltta-aamu sittenkään olla huono vaihtoehto? Vaikeita asioita.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
torstai 16. kesäkuuta 2011
Matkailua itärajalla
Kesä on alussa ja ensimmäinen vaellus takana... Tällä kertaa kuljettiin vaimon ja pojan kanssa Saariselän maisemissa. Matka ei ollut ylen pitkä, mutta kun itse kantaa kolmen hengen telttaa rinkassaan, on turha ahnehtia liikaa. Joka tapauksessa tärkeintä on, että reissusta jää hyvä jälkimaku, ja siinä onnistuttiin.
Hyttyset olivat jo paikoin heränneet talviuniltaan, mutta ne olivat jotenkin saamattoman oloisia. Ehkä niidet kärsät olivat vielä vähän pehmeitä? Suurempaa kiusaa niistä ei ollut.
Raja-Jooseppi on kiva lähtöpaikka Saariselän vaellukselle, mutta itärajaa pitkin sieltä ei maisemien toivossa ole syytä lähteä kulkemaan. Ennemmin kannattaa suunnata askeleensa Lutto- ja Suomujoen rantamille, joilta löytyy kivoja nuotiopaikkoja ja joita pitkin on muutenkin kiva tallustaa.
Jos ajelee Ivalon leveyksille asti, voi saman tien kiertää Lappia enemmänkin. Niinpä mekin vaellukselta palattuamme majoituimme hotelli Ivaloon ja automatkailimme seuravana päivänä Suomi-neidon pään ympäri seuraten reittiä Ivalo - Sevettijärvi - Tana Bru - Utsjoki - Ivalo. Täytyy sanoa, että vaikka Suomen Lappi on viehättävää seutua, kyllähän meille silti muutama vuononäkymä mahtuisi.
Autokierroksen jälkeen majoituimme vielä toiseksi yöksi Ivaloon, minkä jälkeen suuntasimme kotia kohti. Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana, ja mielessä välkkyvät jo uudet reissut!
Hyttyset olivat jo paikoin heränneet talviuniltaan, mutta ne olivat jotenkin saamattoman oloisia. Ehkä niidet kärsät olivat vielä vähän pehmeitä? Suurempaa kiusaa niistä ei ollut.
Raja-Jooseppi on kiva lähtöpaikka Saariselän vaellukselle, mutta itärajaa pitkin sieltä ei maisemien toivossa ole syytä lähteä kulkemaan. Ennemmin kannattaa suunnata askeleensa Lutto- ja Suomujoen rantamille, joilta löytyy kivoja nuotiopaikkoja ja joita pitkin on muutenkin kiva tallustaa.
Jos ajelee Ivalon leveyksille asti, voi saman tien kiertää Lappia enemmänkin. Niinpä mekin vaellukselta palattuamme majoituimme hotelli Ivaloon ja automatkailimme seuravana päivänä Suomi-neidon pään ympäri seuraten reittiä Ivalo - Sevettijärvi - Tana Bru - Utsjoki - Ivalo. Täytyy sanoa, että vaikka Suomen Lappi on viehättävää seutua, kyllähän meille silti muutama vuononäkymä mahtuisi.
Autokierroksen jälkeen majoituimme vielä toiseksi yöksi Ivaloon, minkä jälkeen suuntasimme kotia kohti. Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana, ja mielessä välkkyvät jo uudet reissut!
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Asia selvä
Kesälomasuunnitelmat alkavat vähitellen hahmottua... Alkukesästä ajeltaneen pohjoiseen, kuten niin monena kesänä on aiemminkin tehty. Ajatus on ponnistaa koko perheellä muutaman päivän retkelle, joka suuntautuu johonkin helppoon kohteeseen niin, että jälkikasvukin selviää urakasta ja hommasta jää hyvä mieli.
Tällä hetkellä ainakin Saariselkä, Muotka, Kevo ja Hetta-Pallas tuntuvat kiinnostavilta. Eniten taitaa kiehtoa Saariselkä, jossa maasto on helppokulkuista, joet pääosin aika pieniä (isoimpien yli pääsee siltaa pitkin) ja erilaisia reittivaihtoehtoja on runsaasti. Lisäksi Saariselällä on paljon kulkemista helpottavia polkuja.
Lähtöpisteeksi näyttäisi valikoituvan Raja-Jooseppi, josta voi suunnata askeleensa kohti Kiilopäätä tai sitten kiertää rengasreitin, jos se tuntuu mielekkäämmältä. Olen pari vuotta sitten kulkenut Saariselän länsipuolella, joten itäinen suunta kiinnostaa nyt joka tapauksessa enemmän. Raja-Jooseppi on hyvä lähtöpaikka myös siksi, että sinne on helppo päästä niin omalla autolla kuin julkisilla kulkuneuvoillakin.
En silti ole kovin innokas laatimaan tarkkoja reittisuunnitelmia etukäteen. Tämä johtuu siitä, että oman vaellusharrastukseni pääasiallinen tarkoitus on:
1. Ylläpitää fyysistä kuntoa
2. Tuottaa positiivisia tuntemuksia
3. Opettaa liikkumaan luonnossa
Näistä varsinkin 2-kohdan toteutuminen edellyttää, että säätila edes jossain määrin suosii ulkona elämistä. Päiväkausien vaeltaminen sateessa ei juurikaan tuota hyviä fiboja, joten pyrin välttämään sellaista. Tämä on ajan myötä johtanut siihen, että suunnitellun reissun lähestyessä tuijotan aktiivisesti sääennusteita, ja jos luvassa on huonoa keliä, säädän herkästi reittisuunnitelmaa, kohdetta tai retken ajankohtaa. Nyrkkisääntöni siis on, että siellä missä paistaa aurinko, on mukavampaa. Perheretkeilyssä tämän asian merkitys entisestäänkin korostuu.
Pohjoismaissa retkeily on tässä suhteessa helppoa, koska hyvää kulkumaastoa on paljon, ja jostain suunnasta löytyy yleensä poutainen kolkka. Jos on liikkeellä omalla autolla, voi suunnitelmiaan optimoida nopeastikin tarkentuvien sääennusteiden mukaan.
Tällä hetkellä ainakin Saariselkä, Muotka, Kevo ja Hetta-Pallas tuntuvat kiinnostavilta. Eniten taitaa kiehtoa Saariselkä, jossa maasto on helppokulkuista, joet pääosin aika pieniä (isoimpien yli pääsee siltaa pitkin) ja erilaisia reittivaihtoehtoja on runsaasti. Lisäksi Saariselällä on paljon kulkemista helpottavia polkuja.
Lähtöpisteeksi näyttäisi valikoituvan Raja-Jooseppi, josta voi suunnata askeleensa kohti Kiilopäätä tai sitten kiertää rengasreitin, jos se tuntuu mielekkäämmältä. Olen pari vuotta sitten kulkenut Saariselän länsipuolella, joten itäinen suunta kiinnostaa nyt joka tapauksessa enemmän. Raja-Jooseppi on hyvä lähtöpaikka myös siksi, että sinne on helppo päästä niin omalla autolla kuin julkisilla kulkuneuvoillakin.
En silti ole kovin innokas laatimaan tarkkoja reittisuunnitelmia etukäteen. Tämä johtuu siitä, että oman vaellusharrastukseni pääasiallinen tarkoitus on:
1. Ylläpitää fyysistä kuntoa
2. Tuottaa positiivisia tuntemuksia
3. Opettaa liikkumaan luonnossa
Näistä varsinkin 2-kohdan toteutuminen edellyttää, että säätila edes jossain määrin suosii ulkona elämistä. Päiväkausien vaeltaminen sateessa ei juurikaan tuota hyviä fiboja, joten pyrin välttämään sellaista. Tämä on ajan myötä johtanut siihen, että suunnitellun reissun lähestyessä tuijotan aktiivisesti sääennusteita, ja jos luvassa on huonoa keliä, säädän herkästi reittisuunnitelmaa, kohdetta tai retken ajankohtaa. Nyrkkisääntöni siis on, että siellä missä paistaa aurinko, on mukavampaa. Perheretkeilyssä tämän asian merkitys entisestäänkin korostuu.
Pohjoismaissa retkeily on tässä suhteessa helppoa, koska hyvää kulkumaastoa on paljon, ja jostain suunnasta löytyy yleensä poutainen kolkka. Jos on liikkeellä omalla autolla, voi suunnitelmiaan optimoida nopeastikin tarkentuvien sääennusteiden mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)