Kairiverissä oli miellyttävää yöpyä, vaikka palveluidensa osalta paikkaa pitäisi ehkä leirintäalueen sijaan kutsua matkaparkiksi. Toisin kuin edellisellä kerralla, saunaankaan ei nyt myöhäisen saapumisen vuoksi päästy, mikä hieman harmitti.
Aamulla päätimme jatkaa ajamalla Kairijoen puretun sillan suuntaan. On oikeastaan hassua, että pohjakartassa Ruuvaojalta Lokkaan menevä tie näyttää menevän juuri tätä kautta, vaikka todellisuudessa tie on poikki. Toki puuttuvasta sillasta tiedotetaan jo hyvissä ajoin liikennemerkillä.Ajatuksemme oli, että jos Ylä-Kairintieltä itä-koilliseen erkaneva pienempi tie (Mettovaarantie taisi jossain lukea) on riittävän hyväkuntoinen, voisimme kenties sen varresta tavoitella Suksennulkkia. Tämä toive ei kuitenkaan toteutunut: ajoimme tietä vähän matkaa, mutta sen kunnon heiketessä päädyimme lopulta peruuttamaan puolisen kilometriä takaisin Ylä-Kairintielle.
B-suunnitelmamme oli tutustua Mettovaaraan, joka oli lähempänä. Niinpä jätimme Reiskan Mettovaarantien risteykseen, ja lähdimme jalkapatikassa kohti vaaran suuntaan menevän metsätraktoriuran alkupäätä.
Olisi ollut erityisen kiehtovaa autoilla Mettovaarantietä jonnekin Urakkaselän liepeille asti, mutta etenkään se ei nyt onnistunut. Olisi Subaru-aikaan pitänyt koluta nämä seudut tarkemmin.
Kännykkä ja siten nettikarttakaan ei Mettovaaran ympärillä toiminut, mutta vanhoja traktoriuria seuraten eteneminen oli helppoa, vaikka paikoin nekin olivat jo alkaneet häipyä maastosta.
Yleensä emme vieraassa ympäristössä hortoile ilman karttaa kovin kauas, mutta Mettovaara oli lähellä tietä, ja riskit siten pienet. Tällaisissa tilanteissa laadimme silti aina varasuunnitelman, jota seuraten osaamme takaisin autolle, jos kuljettu reitti täysin katoaa mielestä. Siis tyyliin: kun suuntaan etelään, pääsen tielle, jonka länsipäässä auto on.
Vaaran kallioinen laki on persoonallisen näköinen. Sen ympäriltä on joskus kaadettu metsää, mutta laki on säästynyt hakkuilta - kenties kivikko on pelastanut sen.
Vaikka Mettovaara ei ole kovin korkea, sen päältä erottuu ainakin Niekka mastoineen. Yritimme silmillämme tavoitella myös Melmettivaaraa ja Kalkovaaraa, joilla pari vuotta sitten poikkesimme, mutta ne taisivat jäädä Järvimuotkan taakse.
Tuulisella vaaralla hyönteistilanne oli siedettävä, joten vaaran rinteessä oli mukava istuskella samalla retkieväistä nauttien.
Mettovaara jäi mieleen positiivisella tavalla. Paikka on helppo saavuttaa, loivarinteisellä vaaralla on hyvä kulkea, eikä sen laelta avautuvia maisemiakaan voi moittia. Lähinnä ponnisteluita edellyttää automatka perille.
Uuden tunturin tai vaaran valloittaminen tuottaa aina myös henkistä tyydytystä, vaikka kyllähän homma taitaa tältä osin jäädä kesken.
Palatessamme autolle paarmat kiusasivat jonkin verran. Se palautti mieleeni vanhan ajatuksen pingismailan käytöstä paarmojen torjunnassa. Maila saattaisi olla tehokas, mutta sellaisia ei löydy ihan joka liikkeestä. Kairijoen retkeilykeskuksessa oli myytävänä kalastustarvikkeita; ehkä valikoimaan kannattaisi sisällyttää myös muutama pingismaila.
Autolle palattuamme päätimme jatkaa Kairijoen puretulle sillalle, jonne oli vain muutaman kilometrin matka. Voisikohan siellä puskaparkkailla yhden yön? Olemattoman sillan kupeessa liikennettä tuskin olisi häiriöksi asti.
Pienen pähkäilyn jälkeen jäimmekin yöksi joen liepeille. Myös jokilaaksossa tuuli sen verran navakasti, että hyttyset eivät suuremmin vaivanneet.
Joen toiselle puolellekin oli päätynyt yksi matkailuauto. Tuntui hassulta, että linnuntietä meitä erotti vain joki ja sata metriä, mutta tietä pitkin vastarannalle olisi yli neljäkymmentä kilometriä.
Tällaisessa syrjäisessä paikassa puskaparkkailussa on etunsa ja haittansa. Eduksi on laskettava se, että oma rauha on yleensä rikkomaton.
Toisaalta tietyissä asioissa täytyy olla poikkeuksellisen huolellinen. Yksi varottavista jutuista on itsensä lukitseminen auton ulkopuolelle. Sellainen onnistuu esimerkiksi näin:
- Nukkumaan mennessä auton ovet lukitaan.
- Yöllä tulee tarve hetkeksi poistua luontoon. Auton sivuovi avataan ilman että sen lukitusta ensin avataan (mikä onnistuu sisältä päin).
- Autosta poistutaan ilman avaimia.
- Auton ovi läimäistään takana kiinni (jotta hyttyset eivät pääse sisälle).
On siis hyvä iskostaa päähän ajatus siitä, että aina kun autosta poistutaan, avaimet ovat mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti