Vaikka Yli-Luoston pohjoispuolen reitti ei ollut ylenpalttisen hieno, polun alkupäässä oli hyvä parkkailla yksi yö. Päivällä lähitienoo kuhisi marjastajia, mutta illaksi paikka hiljeni sopivasti.
Poroja automme ympärillä kuitenkin juoksenteli tuon tuosta, ja osa niistä jäi tielle pällistelemään aivan kuin eivät olisi koskaan nähneet miehen munasillaan ajavan partaansa. Liikutaanhan tällä suunnalla alasti fillarillakin, joten mikä siinä oikein kirvelee?
Yli-Luostolta poistuttuamme alkoi näyttää siltä, että matkamme jatkuu taas kerran kohti Savukosken takamaita. Kelpaa, vaikka tällä kertaa valinta pohjautui enemmänkin sääennusteisiin kuin mielessä pyöriviin retkitoiveisiin.
Ajomatkan aluksi voisimme kuitenkin pistäytyä vaikkapa Huttutunturilla. Kuten viime kesänä niin monesti, iltapäiväksi oli tiedossa sateita, eikä retkeilytarpeita kannattaisi siten pidätellä sisällään.
Odotukset Huttutunturia kohtaan eivät heinäkuisen Latvavaaran retken jälkeen olleet kovin korkealla. Todennäköisesti kuljettavana olisi taas sorastettuja, kiitotien levyisiä latupohjia, mutta ehkä asia on helpompi hyväksyä, jos sen tiedostaa etukäteen.
Tie lähtöpaikaksi valitsemallemme Huttujärventien pysäköintialueelle oli heikkokuntoinen, mutta ei onneksi kovin pitkä. Voisivat silti polkujen sijaan enemmän sorastaa näitä ajoteitä, ainakin kansallispuistoissa.
Itse reitti sen sijaan tarjoili positiivisen yllätyksen. Huttuloman autiotuvalle olisi päässyt vaikka autolla, mutta siitä eteenpäin tunturiin nousi pieni sievä polku, ja loivahkoa rinnettä oli muutenkin mukava tallustaa. Ympäröivä metsäkin näytti silmään hyvältä.
Huttutunturin kivinen laki on karulla tavalla kaunis, vaikka ihan Pyhätunturin kaltaista rakkamerta ei eteen avaudukaan. Laakea kivipelto olisi tuonut retkivideoihin vaihtelua, mutta tuuli oli sen verran navakka, etten nyt viitsinyt kaivaa Mallaa repusta.
Elokuussa lintuja ei juurikaan tarvitse väistellä, mutta yhden kapustarinnan sentään kohtasimme, ja tilhikin kävi meitä tervehtimässä.
Huttuloman autiotuvan imutyhjennyskäymälä oli itselleni uusi asia. Suhtaudun yleensä positiivisesti uuteen tekniikkaan, mutta tätä en uskaltanut kokeilla, vaikka tarve periaatteessa oli olemassa. Saattaa olla käteväkin, jos ummetus on vaivannut pitkään.
Luostolta käänsimme auton keulan kohti Savukoskea, jo kolmannen kerran tänä kesänä. Tarkempaa tietoa määränpäästä ei tässä vaiheessa vielä ollut, mutta ajomatkan aikana alkoi tuntua siltä, että Kairijoen suunta saattaisi nyt kiinnostaa.
Kuten kesäkuussakin, käännyimme Ruuvaojalta Järviseljäntielle, jonka varresta toivoimme löytävämme paitsi sopivan yöpaikan myös jotain ohjelmaa seuraavalle päivälle. Sulkarikuru vaikutti kiinnostavalta, ja alueella näytti muutenkin risteilevän kulkemista helpottavia metsätraktoriuria, mutta aivan selvää ykkösvaihtoehtoa ei kartasta pompannut esiin.
Kun ajamisesta ei tullut loppua, päädyimme lopulta Kairijoen varressa olevan Kairijoen Eräkeskuksen edustalle.
Samalla hetkellä alkoi sataa, mikä johti siihen, että päätimme majoittua Kairijoelle. Sähköpaikka tien varressa maksoi kolmisen kymppiä, ja samaan hintaan pääsi saunaankin, mikä houkutteli erityisesti. Lisäksi käytettävissä olivat eräkeskuksen tarjoamat kahvilapalvelut.
Kairijoki lienee etenkin kalastajien suosiossa, mutta löytyisikö sen varrelta jotain retkeilijää kiinnostavaa? Minun ei ehkä pitäisi kysellä ChatGPT:ltä yhtään mitään, mutta päätin vielä yrittää.
En totta puhuen tiedä, laskeeko joku toinen Kairijoki mahdollisesti Laatokkaan, mutta nähtävästi ei, eikä ilmeisesti Äänisjärveenkään. Ihme huttua jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti