Paljasta pintaa

Vaikka edellisenä iltana hieman nirsoilimme muorin tarjoaman yöpaikan kanssa, Savukoskella oli lopulta hyvä yöpyä. Lisäksi paikka oli riittävän lähellä seuraavaa kohdettamme, josta emme tosin vielä tienneet muuta kuin sen, että jostain Tulppion suunnasta se löytyisi.

Meitä kiinnosti sekä Kairijoen seutu että Tulppio ympäristöineen, mahdollisesti myös Nuorttijoki. Lopulta asiaan tuli sen verran selvyyttä, että päätimme ensimmäisenä tavoitella Kemijoen varressa kohoavaa Lattunavaaraa.

Savukoskelta pohjoisen suuntaan ajettaessa päällystettyä tietä riittää Marttiin asti. Martista Tulppioon vievä soratie vaikutti hyväkuntoiselta, mutta siltä erkanevien pienempien teiden kunnosta ei ollut tietoa.

Ruuvaojalle asti tie olikin siinä määrin kelpo, että Reiskalla pystyi pitämään 40 - 60 km/h matkavauhtia. Ruuvaojalta länteen erkaneva Järviseljäntie oli soraisempi, mutta sen verran sitä oli ajettu, että 30 km/h -nopeus tuntui vielä sopivalta.

Vaikka etenimme maltillista vauhtia, en ollut havaita vastaan pyöräillyttä alastonta miestä. Onneksi vaimon huomio kiinnittyi pyöräilijään. Homma vaikutti leppoisalta, mutta näin jälkikäteen ei voi välttyä ajatukselta: mitä jos kansainvälinen tilanne kiristyy entisestään, ja ensi kesänä nämä tiet ovat väärällään alasti pyöräileviä ihmisiä?

Lattunavaaralle ajettaessa matkan varrella on muutama risteys, ja jokaisen jälkeen tie kapenee hieman. Tästä huolimatta Reiska kuljetti meidät vaivattomasti paikkaan, jota olin satelliittikuvien perusteella kaavaillut pysäköintiin soveltuvaksi.

Autopaikka ei sijainnut aivan polun alkupäässä, mutta vaaran huipulle ei siltikään ollut kuin pari kilometriä, joten asia oli merkityksetön.

Lattunavaaran etelärinne on paikoin yllättävän jyrkkä, vaikka olipa tuosta mönkkärilläkin menty. Mäen taituttua edessä oli kaunista puutarhaa, kuten Lapin vaaroilla ja tuntureilla usein muutenkin.

Vaaralla on sekä autiotupa että toinen pienempi rakennus, joka on sotien aikaan toiminut myös sotilaiden tukikohtana.

Pienehköllä kukkulalla on hiukan samaa näköä kuin Luoston tuntureilla. Rakkaan ei onneksi ole pakko ryömiä, mutta sen aikaansaamasta aukosta avautuu kiva maisema itä-koilliseen.

Yritimme jälleen tunnistaa ympäröiviä tuntureita, mutta osasimme kohtuullisella varmuudella nimetä ainoastaan kymmenen kilometrin päässä olevat Sotatunturit: Ranninmainen Sotatunturi ja Maaimmainen Sotatunturi.

Vieraita sanoja itselleni, mutta murresanakirjan mukaan "maaimmainen" tarkoittaa maanpuoleisin, lähinnä rantaa oleva. "Ranninmainen" lienee sen vastakohta, mitä ikinä se tässä yhteydessä merkitseekään.

Olimme jo Lattunavaaralle ajaessamme silmäilleet tien varresta sopivaa yöpaikkaa. Sellainen löytyikin helposti Alimmaisen Kivijoen läheltä. Yksinkertainen, ja ehkä juuri siksi oikein mainio. Omalla asteikollani aivan premiumia.

Illalla tarvitsin läppäriin lisää virtaa, jota järjestyi mukana olleesta virta-asemasta. Latausoperaation jälkeen latasin aseman jälleen täyteen aurinkopaneelia käyttäen.

Auringon paistaessa suoraan paneeli latasi virta-asemaa noin 70 watin teholla, mutta jo pieni puun varjo tiputti tehon 30 wattiin. Valmista kuitenkin tuli kohtuullisessa ajassa.

Illalla autossa istuessamme silmäilemme usein auton ympärille siltä varalta, että ulkona näkyisi jotain mielenkiintoista. Yleensä mitään ei näy, mutta tällä kertaa automme editse loikki paitsi useita poroja myös joukko varusmiehiä.

Onneksi vaimo ei ollut vielä ehtinyt mennä suihkuun, koska helteisen marssin varrelle osunut alaston nainen olisi saattanut aiheuttaa alokkaille turhaa stressiä.