Kinkelis konkelis

Pakkanen paukkuu taas nurkissa, joten palataanpa takaisin viime kesän lämpöön... Heinäkuisen lomamatkamme viimeisen päivän ohjelmaksi valikoitui kohde, jonka olin jo aikoja sitten kaivanut kartasta esiin: Kinkelikangas Puolangalla.

Paikalla on aavistuksen hupaisa nimi, joka kuitenkin ensisijaisesti viitannee läheiseen Kinkeli-järveen. Kartan mukaan järven rannalla olisi autiotupa, jota ajattelimme retkellämme tavoitella.

Kinkelikankaalla näytti menevän paljon polkuja, tai ainakin metsätraktoriuria. Jos lähtisimme liikkeelle Kaunislammen kupeesta, patikoitavaa olisi sopivasti muutama kilometri suuntaansa.

Kinkelikangas on osa kilometrien mittaista harjujonoa, joka alkaa Taivalkoskentien vierestä ja jatkuu Kolkonkankaan kautta kohti Kinkeliä. Myös Pesiön retkeilyreitti Hepoharjuineen taitaa kuulua samaan muodostelmaan, vaikka Lylyjoki ja Majaanjoki sen välissä katkaisevatkin.

Kaunislammen suuntaan vievälle Kinkelintielle oli hiljattain ajettu karkeaa sepeliä, mikä herätti auton renkaisiin liittyvää huolta. Fiatilla tietä ei ollut muutenkaan miellyttävää ajaa, ja käytännössä viiden kilometrin matkaan meni parikymmentä minuuttia. Mutta ehkä ajan olisi voinut käyttää huonomminkin, sillä kartan pohjalta odotusarvot Kinkeliä kohtaan olivat suuret.

Viimeiset viisisataa metriä Kaunislammen rannassa olevaan metsäautotien silmukkaan piti myös ajaa varovasti, mutta tämän osuuden Reiska selvitti mallikkaasti. Autoa oli vaikea pysäköidä tukkimatta koko kääntöpaikkaa, mutta jos nyt joku sattuisi päätymään samaan silmukkaan, ajoneuvon ainakin saisi vielä käännettyä.

Metsäautotien päästä pääsi muutamalla askeleella harjun viereen. Jo ensimetreillä kävi selväksi, että Kinkelikankaalla on juuri niin hienoa kuin kartta antoi ymmärtää.

Kankaalla menevät reitit lienevät peruja takavuosien hakkuista. Mistään avohakkuista ei kuitenkaan ole kyse, sillä alue on kauttaaltaan kauniisti harvennettua ja maasto miellyttävää patikoida.

Viimeinen puolen kilometrin pätkä ennen Kinkelin autiotupaa oli kuitenkin ärsyttävä. Kartassa helpolta näyttävä osuus sisälsi niin jyrkkää rinnettä, vetistä suota kuin heikkoja pitkospuitakin, eikä hyttysistäkään ollut pulaa.

Jäi tutkimatta, olisiko lähemmäs Luhdansuota merkitty vaihtoehtoinen polku ollut kulkumielessä parempi. Nähtävästi tuvalla kuitenkin käy väkeä.

Autiotuvan ympäristö ei hyttysten vuoksi oikein soveltunut ulkoruokailuun, joten päätimme siirtää ruokataukoa tuonnemmaksi. Kinkelikankaalle palattuamme tuuli karkotti ötökät, eikä joutavaan istuskeluun houkuttelevista paikoista muutenkaan ollut pulaa.

Puolangalla kuvattiin joskus elokuvaa, johon liittyvää rekvisiittaa taitaa edelleen löytyä Paljakan luonnonpuistosta. Vähemmän tunnettua on, että Rölli kiertelee edelleen Puolangan metsissä. Mekin kohtasimme retkellämme otuksen, joka vaikutti tarkkailevan ohikulkijoita Kinkelintiellä.

Mutta oliko se oikeasti Rölli, vai sittenkin joku metsänhenki?

Emme antaneet metsän otusten pelotella itseämme, vaan päätimme kaiken uhallakin jäädä kankaalle yöksi. Kuopioon olisi ollut vielä neljän tunnin siivu, ja orastavan väsymyksen vuoksi ajomatkasta olisi saattanut tulla vaikea.

Vaikka päivä oli ollut helteinen ja aurinko porotti autolle palattuammekin liki pilvettömältä taivaalta, seuraavaksi yöksi oli luvassa sateita. Vielä kuitenkin ehtisin kerätä taivaalta mannaa loppumatkan tarpeisiin.