Pääsy kielletty?

Iso-Syötteellä alkaneet sateet pitivät sitkeästi pintansa. Oletimme niiden loppuvan jo ennen Ranuaa, mutta lopulta sadetta riitti Kittilään asti. Eipä tuo autossa istuessa muuten haittaa, mutta jos mieli vetää ulos, poutasäällä on mukavampaa.

Levi ei varsinaisesti lukeudu Lapin ykköskohteisiimme, mutta kun Levilehdon caravan-alueella oli tilaa, päätimme pelata varman päälle ja jäädä sinne seuraavaksi yöksi. Muuten homma saattaisi mennä täydellisen puskan etsimiseksi, ja sellaisesta meillä on huonoja kokemuksia.

Levilehdon pääosin hiekkakentällä sijaitseva caravan-alue on yksinkertainen mutta toimiva, ja huoltorakennus saunoineen uudenaikainen. Levin muutkin palvelut ovat kävelymatkan päässä, joten yöpymismielessä asiat ovat kohdallaan. Luulenpa, että Levilehtoon päädytään joskus toistekin.

Sadepäivän liikkumattomuus purkautui illalla turhanjuoksemisena pitkin Sirkan kylän katuja. Maastolenkkarit eivät ole tällaisessa ympäristössä parhaimmillaan, mutta muutenhan se on jokseenkin sama, kertyvätkö kilometrit metsässä, soralla vai asfaltilla.

Seuraavana päivänä aurinko lopulta kuivatti viimeisetkin sateet, ja tarjolla oli mukavaa poutasäätä. Hetken päivän ohjelmaa mietittyämme päätimme ottaa työn alle Juuvanrovan reitin, josta jouduimme syksyllä 2022 kertaalleen luopumaan. Niinpä jatkoimme Leviltä kohti Muoniota ja ajoimme Reiskan parkkiin Luusunseläntien varteen, josta lähdimme lompsimaan alamäkeen kohti Tammikämppää.

Vaikka kyse on Oloksen lähireiteistä, en muista koskaan käyneeni Tammikämpällä. Kämppähän oli varsin viehättävä, joskin hieman hyttysherkällä paikalla joen varressa.

Varsin pienin viivein loikimmekin eteenpäin kohti Juuvanrovan pohjoisrinnettä, jota pitkin pohjakarttaan merkitty, Kuusikonmaan ja Pahtavaaran kautta kohti Äkäsmyllyä etenevä kesäreitti etenee.

Tai ainakin joskus eteni. Lyhyen suo-osuuden alussa oli jälleen samankaltainen kyltti, jollaiseen törmäsimme myös Tulisuo-Varpusuon reitillä. 

"Reitti suljettu". Tämä selvä: pitkospuut huonossa kunnossa ja niin edelleen, reittiä ei enää ylläpidetä. No problem.

Mutta "Älä kulje tästä - Gå inte här - No entry"? Siis onko jotain muitakin syitä, joiden vuoksi tästä ei saisi kulkea? Toisin kuin Tulisuo-Varpusuolla, Ylläksen suuntaan menevä polkuhan etenee suurimmaksi osaksi kuivalla maalla, joten vastoinkäymisten voisi olettaa olevan vähäisiä. Ja mistä tästä noin tarkalleen ottaen on kyse?

Metsähallituksen kylttiosastolla pitäisi ehkä käydä kehityskeskusteluita. Siellä, missä kylttejä ehdottomasti pitäisi olla, niitä ei ole. Ja toisaalta siellä, jonne kylttejä on pystytetty, ne ovat epäselviä.

Jos reitin sulkemiselle - tai jopa kulkurajoituksille - on joku syy, eikö sitä voisi tässä kertoa? Nähtävästi kyltin viesti koskee koko reittiä Tammikämpältä Äkäsmyllylle, mutta ihan varma ei siitäkään voi olla.

Pian suon jälkeen polku joka tapauksessa sukeltaa ensin kauniiseen mäntymetsään ja alkaa sitten loivasti nousta kohti Juuvanrovan paikoin kallioista lakea.

Juuvanrovassa on paljon samaa kuin sen itäpuolella kohoavassa Särkitunturissa. Itse oikeastaan tykkään rovasta enemmän, koska polku on hieman pienempää, eikä paikka liene ihan yhtä suosittu.

Lisäksi Juuvanrovalla on autiotupa, joka vieläpä sijaitsee hienolla paikalla pienen lammen rannassa. Lammen vesi lienee melko seisovaa eikä siten juomakelpoista, mutta kaunista katsella ainakin.

Hassuna yksityiskohtana mainittakoon, että paikan nimeen tuntuu liittyneen pientä epäselvyyttä. Kartassa lukee Juuvanrova, tuvan kyltissä Juuvarova, ja hätäkyltissä puhutaan Juuanrovasta. Hienoja nimiä kaikki, mutta Pohjois-Karjalassa pitkään asuneena haluaisin nostaa esille myös Juukarova-vaihtoehdon. Onkohan sitä harkittu?

Retkemme jäi siinä mielessä hieman vajaaksi, että käännyttyämme tuvalta paluumatkalle emme saavuttaneet Juuvanrovan eteläistä lakipistettä, jonne olisi ollut vielä pari kilometriä. Pohjoinen laki on muutaman kymmenen metriä matalampi, mutta maisemien puolesta ihan kelpo paikka silti, ja sovelias kahvitteluun, jos tuvalla sattuisi olemaan ruuhkaa. Itse kohtasimme matkalla vain yhden polkujuoksijan.

Juuvanrovan retki muistuttaa minua siitä, että rovan kautta menee talvella myös latu, joka on yhä kokematta. Latu näyttää kartalla vähän työläältä, joten sille pitäisi kai hakeutua nyt, kun jalka vielä nousee, edes jotenkin.