Kuulumisia Saarisen takaa

Leppävirran lounaispuolelta löytyvä Kivikuru ympäristöineen on Savossa käytetyllä asteikolla mitaten melkoista lohkareikkoa. Alue on kuitenkin - tai ehkä juuri siitä syystä - merkitty luonnonsuojelualueeksi, jolla itsekin olemme muutaman kerran poikenneet. 

Suojelualueen itäpuolella menee talvisin latu, vaikka sitä ei ole merkitty ainakaan Retkikarttaan. Pari talvea sitten kävimme jo lumikenkäillen tutkimassa aluetta. Ladun ympäristö ei tuolloin maisemallisesti häikäissyt, mutta päätimme silti toukokuussa palata paikalle jalkapatikassa.

Suunnitelma oli, että lähdemme liikkeelle reitin pohjoispäästä, läheltä Kurjenlammen laavua, ja kuljemme etelään niin pitkään kuin huvittaa, Taka-Saarisen lähelle merkittyä laavua kenties kääntöpisteenä tavoitellen. 

Retkeilyparadigmamme lienee jotenkin murroksessa, sillä vain puoli kilometriä käveltyämme aloimme jo haaveilla eväiden syömisestä. Kurjenlammen rannalla oleva laavu olisi tähän tarkoitukseen kelpo, vaikka paikka muuten on aavistuksen varjoisa.

Lopulta päätimme kuitenkin säästää eväät Taka-Saariselle asti. Kukaties siellä olisi vielä hienompaa, sijaitseehan tulipaikka ladun ja moottorikelkkareitin risteyksessä. Hyvää kannattaa odottaa!

Leveitä latupohjia pitkin on joskus tylsä lompsia, mutta tällä kertaa reittimme sisälsi niin kapeaa polkua kuin metsäautotietäkin. Talvella samoilla kulmilla hiihdetään kilpaakin.

Taka-Saariselle saavuttuamme silmäilimme hetken ympäristöä löytääksemme karttaan merkityn laavun. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, ettei sellaista enää ole. Mustuneista puun rungoista saattoi päätellä, että rakennelma oli palanut, kenties muutamia vuosia sitten.

Palaneita retkeilyrakenteita kohtaa aika ajoin, mutta kun itse tulistelee harvoin, on vaikea hahmottaa, millainen roihu nuotiopaikalle täytyy loihtia, jotta koko laavu varmasti tuhoutuu. Vain kauempana metsässä oleva puucee muistutti meitä paikan loiston päivistä.

Koska kaikki oli tuhkana penkkejä myöten, hakeuduimme ruokailemaan parin sadan metrin päässä olevan Taka-Saarisen rannalle. Moni muukin näytti tehneen samoin.

Taka-Saarisen ainoan saaren lähellä on sattumoisin kolmen kunnan rajapyykki: Pieksämäen, Joroisten ja Leppävirran. Jostain syystä rajakohta ei kuitenkaan ole saaressa vaan sen vieressä, vedessä. Ehkä valinnalla on haluttu korostaa enemmän pyykkiä kuin rajaa.

Päivä ei ollut helteinen, mutta palattuamme Kurjenlammelle kahvittelimme vielä toisenkin kerran, kun viikkoa aiemmin vaivanneista lumista oli viimein päästy eroon.

Jälkeenpäin huomasin, että lammen pohjoispuolelta olisi löytynyt ilmeisen helposti tavoitettavissa oleva hiilimiilukin. Tällaisia kulttuuriperintökohteita ei yleensä tule tarkastettua, jos ne eivät odota ihan polun varressa, mutta miilu olisi saattanut olla riittävän lähellä.