Suomessa on paljon harjuja, Wikipedian mukaan jopa 4,5 % koko maan pinta-alasta. Harjut ovat paitsi kauniita yleensä myös helppokulkuisia, ja moniin niistä onkin syntynyt jonkinlainen polku.
Juuanharjut on viitisen kilometriä pitkä kohouma, joka nimensä mukaisesti kiemurtelee Juuan kunnan pohjoisosassa. En Juuassa asuessani muista koskaan poikenneeni harjuilla, mutta sittemmin paikasta on tullut mieluinen.
Tuntuu erikoiselta, että tällaisisia harjanteita on Suomessa jopa 1,5 miljoonan hehtaarin verran. Monet niistä toki ovat pidempiä, leveämpiä ja korkeampia kuin Juuanharjut, jossa heikkopäistäkään ei vielä huimaa.
Hakeutuessamme toukokuisena viikonloppuna Juuanharjuille oletimme, ettei lumi enää haittaa kulkemista. Pysäköintiin käytetty vanha tuttu soramonttu oli kuitenkin yllättävän luminen.
Itse harjanne vaikutti lumettomalta, ja vaikka aurinko oli sulattanut lumet myös harjun länsipuolelta...
Lumisimmat paikat olivat tietysti kierrettävissä, mutta tällöin helposti päätyi ojitettuun metsään, jossa liikkumista puolestaan rajoitti tulviva vesi.
Juuanharju ei ole lajinsa tunnetuin edustaja, mutta hieno silti. Kesän myötä harjujen kauneuteen hiukan turtuu, koska tällaiset muodostelmat ovat usein aika samankaltaisia.
Särkkälammesta laskevan puron yli on yleensä päässyt siltaa pitkin, mutta nyt sillalle johtavat lankut kelluivat vedessä. Puron takana häämötti Iso-Karhu laavuineen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti