Niin kaunis on maa

Särkiltä poistuttuamme ajelimme pieniä teitä kohti Pirttivaaraa ajatuksenamme hakeutua Martinselkosen Eräkeskukseen yöksi. Paikka oli kuitenkin täynnä, minkä tietysti olisi voinut kätevästi puhelimella selvittää, mutta eipä tuo tullut mieleen.

Onneksi päivää oli vielä jäljellä, joten jatkoimme matkaa Taivalkoskelle, jo aiemmin hyväksi havaittuun Saijan Lomakartanoon.

Seuraava aamu avautui aavistuksen harmaana.  Ilma oli poutainen, mutta etelästä lähestyi matalapaine, joka tietäisi lähipäiviksi runsaita sateita.  Ennen niitä ehtisimme kuitenkin piipahtaa metsässä, jos ajaisimme sopivasti Taivalkosken pohjoispuolelle, tai niin ainakin ajattelimme.

Olemme vuosien myötä kehittäneet sateiden väistelystä jonkinlaista taidetta.  Sääennustusten ja etenkin sadetutkan tuijottaminen johtaa joskus älyttömään poukkoiluun, mutta aika usein onnistumme välttämään ainakin runsaimmat sateet. Taivaalta ropiseva vesi ei estä retkeilyä, mutta kuvaushommia ja kopterin lennättämistä se haittaa.

Tällä kertaa käytäntömme kuitenkin pettivät.  Olimme laskelmoineet, että ehtisimme hyvän sään aikana poiketa Paasonvaaralla, mutta sadealue saavutti meidät jo Ranuan ja Posion välisellä tiellä.

Poutaisinta olisi koillisessa, mutta tehtyämme päätöksen hakeutua seuraavaksi yöksi Rovaniemelle olimme matkalla ihan väärään suuntaan.  Yritimme hätäisesti etsiä vaihtoehtoisia polkuja Isoahon ja Jokilammenkivalon suunnasta, mutta sadetutka ei antanut armoa: sadetta riittäisi nyt kahdeksi vuorokaudeksi.

Melko lyhyen Pärsämönsärkkä-retken jälkeen emme vielä olleet pakkolevon tarpeessa, mutta sellaista oli nyt tarjolla, aluksi majapaikkana LH Ounasvaara Chalet.

Ounasvaaralla on vierailtu ennenkin, mutta Chalet-juttu oli meille uusi.  Ajoimme vanhasta tottumuksesta vaaran päällä olevalle hotellille, jossa selvisi, että huoneistomajoitus onkin ihan toisaalla, Kemijoen varressa.  

Asiaan liittyvästä yrityskaupasta on jo aikaa, mutta niinpä tuo on vain jäänyt huomiotta.  Huoneistoja lienee kaupan jälkeen tuunattu, mutta ehkä vähän enemmänkin olisi voinut, ainakin lattioita.  

Oma sauna on kuitenkin plussaa, ja huoneiston hintaan sisältyvä aamiainen tuttua Lapland Hotels -tasoa, ja siten erinomainen. 

Rovaniemellä vietetyn yön jälkeen edessä oli yhä sadepäivä, mutta sitten sään pitäisi poutaantua.  Päivä kannattaisi ehkä käyttää ajamiseen, mutta mihin suuntaan?

Koska olimme jo päätyneet napapiirille, mielessä kyti ajatus jatkaa Saariselälle asti. Vaikutti kuitenkin siltä, että ensimmäisenä sää poutaantuisi Savukosken suunnalla. Lisäksi Savukoskella voisi muutenkin olla miellyttävämpää kuin Saariselällä, joka on tähän aikaan vuodesta... no, turistirysä.

Lähdimme ajamaan kohti Savukoskea. Menomatkalla koukkasimme Pyhä-Luoston kautta ihan vaan nähdäksemme, miltä siellä ruska-aikaan näyttäisi.  Ei näyttänyt hyvältä, sillä Luostontiellä autoja tuli vastaan liki katkeamattomana letkana.

Savukoskelle päästyämme sen sijaan tuntui, kuin olisi kotiinsa saapunut.  Majoituttuamme Samperin Savottaan aloimme suunnitella seuraavaa päivää. 

Minua oli jo aiemmin alkanut kiinnostaa Savukosken koillispuolella oleva Kaunisvaara, mutta sinne menevän tien kunto mietitytti.  Onkohan tie sateiden jälkeen ihan ladanivatasoa?  Toisaalta kokeilemallahan asia selviää, ja jos eteneminen osoittautuu kovin hitaaksi, voimme aina perääntyä vaikkapa Kolsanharjulle tai Patokoskenharjulle.

Huoli osoittautui turhaksi, sillä Kaunisvaaran suuntaan menevä Hirvasvaarantie oli mainiossa kunnossa. Olin varovasti toivonut, että pääsimme edes Kotaselän takana olevan poroerotuksen luo, mutta lopulta ajelimme Haarainharjulle asti.  Pidemmällekin olisi päässyt, mutta täytyyhän osa matkasta sentään kävellä.

Kaunisvaaran ympärillä ruska oli parhaimmillaan.  Muutama auringonsäde olisi tehnyt kaikesta vielä hienompaa, mutta hyvä näinkin.

Nousimme vaaralle sen eteläpuolelta, josta avautui parhaat näkymät ympäröiville töppäreille. Kaunisvaaran pohjoispuolella on Maltion luonnospuisto, jonne ei hiukan ärsyttävästi ole menemistä.  Kaakossa erottui jälleen Karhutunturi mastoineen.

Vaaran itäpuolella olevan Pyhäjärven rannalla näytti olevan kota, jota päätimme mielenkiinnon vuoksi tavoitella.  Kodalle päästäkseen olisi kuitenkin pitänyt rämpiä melko vetisen suon yli.  Pitkospuita oli kyllä tarjolla, mutta niiden parasta ennen -päiväys oli jo mennyt, joten vetäydyimme evästelemään vaaran rinteeseen.

Kaunisvaara oli kaiken kaikkiaan mitä mainioin päiväretkikohde.  Tien varressa kohtasimme pari metsästäjää, mutta Saariselällä olisi varmasti ollut enemmän hulinaa.  Maastokin oli mukavan helppokulkuista.

Näillä kulmilla on muutakin mielenkiintoista.  Kaunisvaaran kaakkoispuolella oleva Matrokanharju jatkuu Haarainharjujen kautta kohti Kaitalamminharjua, ja edelleen Maltion luonnonpuiston läpi kohti Ristilamminharjuja, jossa edellisenä kesänä kävimme.

Hirvasvaarantien varressa oli myös Alatammi-nimiseen paikkaan liittyviä opasteita.  Ilmeisesti kyse on vanhasta tukkikämpästä, jota voisi myös käydä katsomassa.  Jos tie on jatkossakin yhtä hyvässä kunnossa, tänne varmaan päädytään uudestaan.