Äkkilähtö Sastamalaan

Talven vielä jarrutellessa tuloaan poikkesimme jälleen Pirkanmaalla. Vaimon suunnattua käsityömessuille päätin itsekin lähteä jonnekin.

Tutkin karttaa. Pitäisiköhän tutustutua Ritajärviin? Tienoo oli minulle vierasta, ja Tampereelta Sastamalaan olisi vain 50 kilometriä. Helposti alle tunnin matka, siis!

Polkaisin Subarun käyntiin ja ohjastin kohti Ritajärvien länsipuolella olevaa pysäköintialuetta, joka näytti satelliittikuvissa mukavan väljältä. Parkkipaikalla olikin hyvin tilaa.

Marraskuinen päivä valkeni arkisen harmaana, vaikka tihein sumu oli jo haihtumassa.

Yöpakkasten jälkeen järviä kuorrutti ohut riite, joka kevensi tunnelmaa ja heijasteli hiukan valoa rannoillekin.

Ritajärven luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 2015. Alueen reitistö on siten hyvässä kunnossa, vaikka reittimerkinnöissä onkin suojeluosan ulkopuolisten metsätöiden vuoksi pieniä katkoksia. Onnistuinkin kulkemaan jonkun välin kahteen kertaan, mutta se taisi enemmän johtua katkoksesta omassa päässäni.

Ritajärvi on sittemmin äänestetty myös vuoden retkipaikaksi. Itse en näitä äänestyksiä juuri seuraa, mutta ehkä sellaiset ovat hyviä, jos ihmiset niiden ansiosta jalkautuvat useammin luontoon.

Ainoa reittien varrella oleva kiinteä rakennus (Louhen tupa) ei taida olla yleisessä käytössä, vaikka tulipaikkaa lieneekin lupa hyödyntää.

Jääkauden jälkiä löytyy myös näiltä kulmilta. Ritajärvien ympärillä on paljon siirtolohkareita, jotkut niistä varsin isojakin. Alue on muutenkin melko kivikkoista, mikä ei silti liiaksi haittaa kulkemista.

Tähän aikaan vuodesta luonto näyttää kuolleelta, mikä muistutti minua artikkelista, jonka olin juuri aamulla lehdestä lukenut. Siinä puhuttiin kuolleista eläimistä ja pohdittiin, miksi raatoja ei koskaan näy missään.

Nyt ollaan aivan osaamisalueeni keskiössä! Miksi en ennen artikkelin julkaisua saanut yhtään puhelinsoittoa? Olisin puolessa minuutissa voinut kertoa, mihin raadot häviävät. Ei olisi tarvinnut lehtien sivulla arvailla asiaa.

Jutussa löpistiin haaskaeläimistä ja raadonsyöjistä, mikä nauratti minua. Luulen, että tarkoituksena olikin vain kampittaa oma kilpaileva teoriani. Se on turhaa, koska maalaisjärki ja arkielämän havainnot puhuvat oman teoriani puolesta.

Kolme sokkeloista järveä kiertävän reitin pituus on kymmenisen kilometriä, mutta itse luonnonsuojelualue on silti melko pieni. Varsinkin lehdettömänä vuodenaikana tämä tarkoittaa, että jos joku toinen alueella oleva retkeilijä aivastaa, sen kyllä kuulee.

Lukuisat pienet tulipaikat olivat kivoja...

... vaikka paikoin tuntuikin siltä, että rakenteisiin tarkoitettua puutavaraa on ollut tarjolla yli tarpeen.

Ritajärven kaltaiset rantakohteet eivät ole alkutalvesta parhaimmillaan. Kesällähän tänne pitäisi tulla, tosin kävijämäärätkin lienevät silloin toisenlaiset. Lähtiessäni paluumatkalle parkkipaikalla oli nyt vain kymmenisen autoa.

Tällaisia päiväretkiä on tullut tehtyä aika monta. Olisi ehkä aikoinaan pitänyt alkaa pisteyttää kohteita jotenkin. Enää ei viitsi, mutta nostetaan nyt Ritajärven alueesta muutama asia esiin.

Kiitämme:

• Tilavaa pysäköintialuetta
• Lukuisia nuotiopaikkoja
• Hyväkuntoisia rakenteita

Moitimme:

• Akustiikkaa