lauantai 25. tammikuuta 2020

Kun aika on

Subben mittariin pyörähti hiljattain 45000 kilometriä osoittava lukema. Se merkitsi jälleen määräaikaishuoltoa, joka minun ajoillani on ajankohtainen pari kertaa vuodessa.

Yhteiselomme on edennyt suotuisasti, eikä mitään suurempia murheita ole tullut eteen. Syksyn kosteilla keleillä jousituksesta - jostain kumiosista kai - tosin kuului hidasteisiin ajaettaessa narinaa, mikä oli vähän ärsyttävää. Huollon yhteydessä niitä ei saatu paikallistettua, koska pakkasten myötä äänet vaimenivat.

Toinen häiriöksi laskettava asia on se, että rengaspainevahti sotkee joskus etu- ja takarenkaat keskenään. Mittaristossa siis näkyy eturenkaan kohdalla takarenkaan paine ja päinvastoin. Tätä ei tapahdu kovin usein, mutta pakkaskelillä useammin kuin muulloin, tai siltä minusta ainakin tuntuu.


Talven myötä neliveto ja riittävä maavara ovat taas olleet arvossaan. Volokin polulle suuntautuneesta retkestämmekin olisi ehkä tullut erilainen, jos Uuranholia olisi tavoiteltu tavallisella henkilöautolla.

Rehvontietä Susi-Kervisen suuntaan en tosin silloinkaan tohtinut lähteä kyntämään. Tietä oli ilmeisesti menty maastoautolla, ja urat olivat sen mukaiset. Neliveto auttaa monessa kohdin, mutta jos auton pohja karahtaa jäiseen saveen, eteneminen voi loppua kesken.


Hesarissa oli taannoin Outbackin koeajojuttu. Mielenkiintoisesta artikkelista pisti silmään muutama asia.

Kaukovaloautomaatiikan toimintaa moitittiin, koska pitkät valot kytkeytyvät pimeään siirryttäessä liian hitaasti. Itseäni tämä ei ele häirinnyt, vaikka totta on, että kaukovalot eivät kytkeydy turhan hätäisesti.


Toisaalta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että illan hämärtyessä kaukovalot eivät ylipäänsä aktivoidu kovin herkästi, ts. itse kääntäisin ne päälle jo hiukan aiemmin. Automatiikka kuitenkin helpottaa pimeässä ajamista niin paljon, että enpä muista kertaakaan raplanneeni valoja manuaalisesti.


Jutussa mainitun liikkeellelähdön äkkipikaisuuden tunnistin itsekin, kun aikoinaan hyppäsin Outbackin ohjaimiin. Sittemmin olen tottunut asiaan, ja nykyään en huomaa sitä lainkaan. Ahtaissa paikoissa autoa siirrettäessä tosin kytken joskus päälle maastoajo-ohjelman (X-Mode), koska se vähentää kaasun vastetta.

Parkkitutkien puuttumisesta olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kamerat ovat maastossa erinomaiset, mutta taajamissa ja etenkin parkkihallissa tutkat olisivat kätevämmät. Tuskin homma tekniikan yleisyys huomioiden ainakaan rahasta on kiinni?

Artikkelissa myös verrataan Subarun yleisyyttä täällä ja muualla. Suomessahan Outbackeja ei tule vastaan ihan joka risteyksessä, mutta...
"Yhdysvalloissa on toisin: siellä Outback on farmariauton synonyymi. Jos amerikkalainen ostaa farmarin, se on 85 prosentin todennäköisyydellä Subaru Outback."
Toki Subaru on rapakon takana suhteellisestikin suositumpi kuin täällä, mutta tuskin se ihan noin yleinen kuitenkaan on?

Uusia sähköautoja ja hybridejä tuntuu pukkaavan markkinoille miltei päivittäin. Sellaiset lienevät tulevaisuutta, mutta vaikka auto kulkisi ilmalla, en tee sillä paljoakaan, jos autolla ei pääse polun varteen.

Subarun mallistoonkin sisältyy nykyään hybridivaihtoehto uuden Forester-mallin myötä. Pitäisi kai joskus käydä kokeilemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti