Pohdin mahdollisuutta lähteä pienelle retkelle, mutta mielessäni kummittelivat yhä muutaman viikon takaiset kokemukset Kintulammilta. Pitäisikö nyt yrittää uudestaan? Lumi ei ainakaan vielä haittaisi kulkemista.
En uskonut olevani valmis uuteen Kintulammi-kokemukseen, joten päätin ajaa kauemmaksi ja tavoitella Seitsemisen kansallispuistoa. En ollut käynyt siellä aikoihin, joten paikka voisi tuntua tuoreelta.
Seitsemisen kansallispuisto on varsin metsäistä seutua. Viimeksi lähdimme vaimon kanssa liikkeelle luontokeskukselta, josta patikoimme Kirkas-Soljaselle, ja seuraavana päivänä takaisin.
Kyseisestä vierailusta on jo kymmenisen vuotta, mutta päätin silti vaihtelun vuoksi kulkea puistoa poikkisuuntaisesti. Niinpä ajelin Multiharjun pysäköintialueelle, jossa toivoin olevan vähemmän ruuhkaa kuin muilla P-alueilla.
Suunnitelma vaikutti hyvältä, koska Multiharjuun saavuttuani paikalla ei vielä näkynyt muita autoja. Arvatenkin autoja tulisi päivän mittaan lisää, mutta se ei haittaisi, jos saavutan riittävän etumatkan ehtimällä metsään ennen muita.
Seitsemisessä risteilee paljon reittejä. Osa niistä on kapeita polkuja, jotkut vähän isompia kärrypolkuja, ja leveimpiä voisi ajaa vaikka autolla.
Onneksi opasteet ovat hyviä, koska risteyksiäkin on paljon. Yhdestä harhauduin silti väärään suuntaan, mistä seurasi parin kilometrin lisälenkki. Kun kaikki tehdään helpoksi, oma huolellisuus herpaantuu.
Seitsemisen aarniometsät ovat kauniita katsella, mutta matkan varrelle osuvat nähtävyydet - kuten Liesijoen mylly - piristävät silti. Mylly ei tosin taida olla alkuperäinen, vaan se on tuotu paikalle muualta.
Kettulammen lähistöllä oli tehty tihutöitä, sillä joku oli kaatanut polulle puun. Todella tyhmää! Mitä, jos pahaa-aavistamaton retkeilijä olisi jäänyt puun alle?
Vaikutti siltä, että puu oli nirhattu kumoon ihan hiljattain, mahdollisesti talttaa tai vastaavaa käyttäen.
Toivoin pääseväni syyllisen jäljille, mutta en erottannut ympäriltäni muita johtolankoja, joten luovuin takaa-ajosta.
Liesijärven laavu ympäristöineen ei ollut erityisen näyttävä. Se lienee liian lähellä tietä, tosin kalpea vuodenaikakin saa kaiken näyttämään hiukan tylyltä. Ehkä kesällä on kauniimpaa.
Olin aiemmin harmissani siitä, että maamme hiisikanta vaikuttaa romahtaneen. Huoli taisi kuitenkin olla ennenaikainen, koska Seitsemisen metsät suorastaan kuhisivat hiisiä!
Niitä oli niin paljon, etten edes viitsinyt kuvata ihan jokaista. Lisäksi hiidet vaikuttivat kesän jälkeen olevan pulskassa kunnossa, joten uskon niiden selviävän talven yli, vaikka retkeilijöitä ei entiseen tapaan olekaan tarjolla.
Hiisien ohella metsässä näkyi muitakin outoja otuksia, kuten esimerkiksi polun varressa lepäillyt yksisarvinen...
... sekä joku liskon tapainen, joka kuola valuen kroolasi polun yli.
Metsän elämää on aina mukava tarkkailla, ja valoisa aika tulikin Seitsemisessä käytetyksi aika tarkkaan.
Päivän jo hämärtyessä palasin Multiharjuun, jonka ympäri kiertävälle luontopolulle oli muodostunut pieniä jonoja. Parkkipaikkakin muistutti lähinnä Hämeenkatua, mutta se ei enää tässä vaiheessa haitannut. Näin oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti