Vastarannalla

Viime vuoden toukokuussa tuntui hetken siltä, ettei kesä tule Suomeen lainkaan. Mutta aika paljon on lunta tänäkin vuonna. Itärajan tuntumassa lumen syvyys oli viikko sitten 120 senttiä, vaikka aika reilusti noista lukemista on sittemmin tultu alaspäin.

Nyt kuitenkin eletään vasta huhtikuuta, joten eiköhän kesä tänäkin vuonna nähdä. Kesää ennen olisi silti kiva päästä hankiaisille, mutta se edellyttäisi pakkasöitä, joita on ollut niukasti.

Järvetkin ovat muutamassa päivässä menneet huonon näköisiksi. Vaikka jää kantaisikin, sohjoa on hiihtämistä ajatellen liikaa.

Ehkä tilanne vielä muuttuu, mutta tällä hetkellä on mukavampi edetä lumikengillä. Me etenimme viikonloppuna Kallaveden taakse, Niittylahteen. Tai oikeastaan ajoimme sinne autolla, mutta heti Tonkkurinmäen P-paikalle päästyämme siirryimme lumikenkinemme metsän puolelle.

Aamupäivällä paistoi aurinko, ja Tonkkurinmäeltä kelpasikin tähyillä Kallaveden yli, kotikaupungin suuntaan. Puijokin erottui, tosin kunnolla vasta jälkikäteen tietokoneella kuvia tarkastellessa.

Tonkkurinmäen polulla näkyi muitakin lumikengän jälkiä. Länsirinteestä lumi oli jo hiukan huvennut ja kulkeminen siten helpompaa, mutta varjoisessa metsässä valmiit askelmerkit kevensivät mukavasti askelta.

Niittylahden retkeilyreitin varrella on yksi laavu, mutta se ei osunut oman polkumme varrelle. Sopivaa lounaspaikkaa tavoitellen jatkoimme siten Ritoniemeen, jossa on joskus tullut hangen kantaessa hiihdeltyäkin.

Nyt homma ei olisi ainakaan 150-senttisillä suksilla onnistunut, ja kirkkain auringonpaistekin ehti ajomatkan aikana vaihtua navakkaan tuuleen.

Lumikengillä oli kuitenkin hyvä tallustaa. Tuuli rajoitti evästelyyn soveltuvien paikkojen määrää, mutta rannalla olleen saunarakennuksen rappuset tarjosivat lopulta hiukan tuulensuojaa.

Kesä oli silti alkanut lähennellä Savon Rivieraa, vaikka lumen ja tuulen vuoksi rantatunnelmaan olikin vaikea virittäytyä.

Olen ehkä katsellut liikaa Alaska-aiheisia ohjelmia, mutta Ritoniemi alkaa muistuttaa vanhaa, erämaan laidalla rapistuvaa kyläpahasta. Ja sellainenhan se hylättyine ravintoloineen ja bensapumppuineen oikeastaan onkin, lomakyläpahanen.

Toisaalta niemessä käydessäni siellä on aina ollut muitakin, vaikkei sentään ruuhkaksi asti. Täytynee joskus tarkastaa tilanne kuumana kesäpäivänä.