Toisaalta aikaa oli koko päivä, joten ehtisimme hyvin käydä jollain toisellakin tunturilla. Päätimmekin aamupalan jälkeen lähestyä ensin Särkitunturia, koska sillä suunnalla ei ole aiemmin lumikenkäilty.
Kesäreittiä myötäilevälle polulle pääsee kätevästi 79-tien varresta. Niinpä autoilimme ensin Jerikseltä Särkijärvelle, ja käännyimme sitten 79-tielle kohti Rauhalan kylää.
Jo vartin päästä olimme asemissa ja valmiina nousemaan tunturiin. Ilman lumikenkiä hanki olisi upottanut pahasti, mutta valmiiksi tampattuja jälkiä oli kevyt tallustaa; tosin reittikin oli helpohko.
Särkitunturin laella oli hyvin miellyttävää. Auringon lämmitti mukavasti ilmaa, ja vaikka en koskaan ole uinut maidossa, arvelen sen tuntuvan jokseenkin samalta.
Paluumatkalla pysähdyimme Särkivaaran kodalle, jonka vieressä olevalle lammelle oli joku jättänyt viestin.
Särkitunturilla vierähti lopulta useampi tunti, minkä jälkeen jatkoimme autoillen kohti Pallastunturia.
Kuten odotettua, tunturihotellin läheisyydessä oli aurinkoisena päivänä aika paljon porukkaa, mutta kilometrin tai parin kiivettyään sai piknikkiä viettää aika rauhassa. Viltti tosin harmillisesti jäi matkasta.
Särkitunturilla oli hienot maisemat, mutta Pallaksen rinteillä itsensä tunsi vielä pykälää pienemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti