Juoksijan kuolema

Torstaina tuli TV:stä (Yle Teema) uusintana mielenkiintoinen, juoksukuolemia käsittelevä dokumentti. Silloin tällöin käy niin, että nuori, hyväkuntoinen juoksija menehtyy suorituksen aikana ilman ilmeistä syytä. Mikä tämän selittää?

Dokumentin keskeisin sanoma oli se, että juoksijan - ja epäilemättä myös muita kestävyyslajeja harrastavan - kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa laittaa. Kritiikki kohdistui lähinnä lisäravinteisiin, joiden laadusta ei aina ole takeita. Tunnettujen valmistajien tuotteet ovat turvallisia, mutta varsinkin netin kautta löytää valmisteita, jotka olisi parempi jättää syömättä.

Toisaalta myös käsikaupassa myytävät lääkkeet voivat olla haitallisia. Joillakin maratoneilla jopa puolet osallistujista popsii etukäteen kipulääkkeitä helpottaakseen juoksemisen tuskaa. Ei ehkä kannattaisi, sillä dokumentin mukaan varsinkin ibuprofeiini on tutkimuksissa liitetty juoksukuolemiin.

Ohjelman tekijä laittoi itsensä likoon juoksemalla reilussa viikossa Lontoosta Brysseliin, siis kahdeksan maratonin verran. Suoritus on kunnioitettava, joskaan ei poikkeuksellinen. Tanskalainen kotiäiti juoksi taannoin maratonin joka päivä vuoden ajan.

Oma juoksuharrastukseni potee taantumaa. Tuntuu siltä, että joku paikka on jatkuvasti rikki. On ollut tulehdusta sääressä, piikkiä pakarassa ja viimeisimpänä kipeä varvas.

Oikean jalan pottuvarvas on vihoitellut syksystä lähtien. Luulen sen ärtyneen, kun olen juossut liian jäykällä kengällä. Paitsi että varvas kipuilee juostessa, siihen liittyvä jänne kramppailee öisin ja häiritsee siten nukkumista.

Lepo auttaa vaivaan, mutta kovimpien pakkasten aikaan pitämäni viikon juoksutaukokaan ei saanut sitä katoamaan. En tiedä, kuinka pitkä tauko tarvittaisiin, jotta vaiva (joku tulehdus kai) paranisi kokonaan.

En ole viitsinyt mennä lääkäriin, koska hoitosuunnitelmakin todennäköisesti sisältäisi vain lepoa. Sitten muistin, että meillähän on kotona tällaisiin tilanteisiin tarkoitettu tekninen huipputuote: NoPain-kivunlievitin!

Edellisen kerran käytin laitetta operoituun ranteeseen, ja tuolloin varovasti arvelin siitä olleen jotain hyötyä. Toiveet olivat siis varovaisesti koholla, kun liimasin NoPainin varpaan kylkeen, ja kytkin virran päälle.

Linkki videoon

Täytyy sanoa, että laite tuotti jälleen positiivisia viboja. Parinkymmenen minuutin täryytyksen jälkeen pottuvarpaassa ollut kipu oli poissa, mikä oli hämmentävää. Myös viereinen varvas taisi tykätä hoidosta.

Vielä seuraavana päivänäkään vaiva ei ollut palannut. Vaikutus tuskin kestää täältä ikuisuuteen, mutta ajattelin nyt lepuuttaa jalkaa ja sähköhoitaa sitä muutaman kerran lisää.

Kokeilun jälkeen aloin miettiä, että olisikohan NoPain tehonnut myös pakarassa tuntuneeseen pistokseen... Pakara ei tosin enää ole vaivannut muutamaan viikkoon, mutta ajatus perseentäristimestä on silti kiehtova.