sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Vaarallisilla teillä

Olen joskus marmattanut, että uusien lähiretkikohteiden löytäminen on muuttunut vaikeaksi. Se on osittain totta, mutta ongelmaa voi kiertää tutkimalla karttoja entistä tarmokkaammin. Tämän fanaattisuuden hedelmistä saimme nauttia lähtiessämme viikonloppuna metsäretkelle Juukaan.

Olen aiemmin asunut Juuassa 15 vuotta, mutta pitäjästä löytyvät luontokohteet ovat minulle vähän vieraita. Niinpä hahmottelin ajoreitin, jonka varrelle poimin Juuasta löytämiäni mielenkiintoiselta vaikuttavia paikkoja.

Suunnitelma oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: 508-tietä Kuopiosta Juukaan, ja 506-tietä takaisin Kuopioon. Matkan varrelle osuvista kohteista kävisimme läpi niin monta kuin yhden päivän aikana ehditään:

1. Mataran erämaakirkko
2. Iso-Karhun erästely- ja luontoalue
3. Tahkovaara ja Pirunkirnu
4. Juuanvaara
5. Muurahaisenpolku Aisuksessa

Retkikartta.fi on kyllä mainio palvelu tämän tyyppisten reissujen suunnitteluun. Ei pelkästään sieltä löytyvän kartta-aineiston vuoksi, vaan myös tarkkojen satelliittikuvien ansiosta. On kätevää, jos etukäteen löytää autolle sopivan pysäköintipaikankin. Tämä ei tosin toteutunut päivän ensimmäisen kohteen kanssa, mutta autopaikka kuitenkin järjestyi aivan polun lähtöpisteestä.

Mataran erämaakirkko

Kirkolle ei ole metsäautotien varresta matkaa kuin puolisen kilometriä. Paikalta löytyy itse kirkon...


... lisäksi myös kirkkokahvitteluun soveltuva laatu pöytineen. Nuotiopaikan vieressä on vesipaikkakin, joka tosin lienee tarkoitettu vain nuotion sammuttamiseen.


Kirkko sijaitsee Kuohusuot-nimisen laajahkon suoalueen reunamilla. Karttoja kotona printatessani huomasin, että alueella kulkee myös noin viiden kilometrin mittainen Kuohunkierto-polku. Tulostamissani kartoissa polusta näkyi harmillisesti vain puolet, enkä laiskuuttani tullut printaneeksi reitin toista puolikasta.

Polku ei erottunut maastossa kovin hyvin, mutta koska reitti oli muuten hyvin merkitty, päätimme patikoida Kuohunkierron ympäri. Muistin reitistä lähinnä sen, että kääntöpisteessä pitäisi olla jonkinlainen nuotiopaikka.

Kuohunkierto eteni suurelta osin suolla tai sillä olevilla metsäisillä saarekkeilla. Näin alkukesästä reitti oli paikoin märkä, mutta kuitenkin vaelluskengillä kuljettavissa.

Mielessä välkkynyt nuotiopaikkakin tuli odotetusti eteen, mutta tämän jälkeen alkoi sählääminen. Paikalta näytti erkanevan kaksikin polkua, mutta emme tienneet, kumpi olisi oikea. Nuotion vieressä olevasta kyltistä ei ollut apua, joten valitsimme reitin, joka näytti lähtevän suurin piirtein oikeaan suuntaan.

Vähän aikaa kuljettuamme polku kuitenkin alkoi kaartaa ihan väärään suuntaan. Miksi en tulostanut sitä karttaa?

Koska ensisijainen tarkoituksemme oli palata autolle polkua pitkin, käännyimme taas Retkikartan puoleen. Pelkän GPRS-yhteyden kanssa mobiilisivustokin latautui hitaasti, mutta itse ongelma ratkesi helposti. Palasimme takaisin nuotiopaikalle, ja lähdimme sitten seuraamaan paikalta löytynyttä kolmatta polkua...

Iso-Karhu

Seuraavaksi ajelimme kohti Iso-Karhun aluetta. Ajattelimme ensin käydä katsomassa Juuanharjuiksi nimettyä maakaistaletta, ja sitten lounastaa Iso-Karhun rannalla olevalla laavulla.

Alueelle johtava Maaseläntie oli paikoin huonokuntoinen, joten vajaan kymmenen kilometrin ajomatka eteni aika hitaasti. Harjut kuitenkin löytyivät, ja taisimmepa nähdä harjun kupeessa isännän tassunjäljetkin.

Jälkeenpäin huomasin myös, että jos olisimme Kuohunkierrolta harhauduttuamme kulkeneet vielä kilometrin verran, olisimme päätyneet Iso-Karhulle ilman että Maaseläntietä olisi tarvinnut ajaa lainkaan.


Tahkovaara

Iso-Karhulta poistuttuamme koukkasimme Juuan keskustan kautta 506-tielle, jonka varrelta löytyisi Tahkovaara ja sen rinteessä oleva rotkomuodostelma, Pirunkirnu.


Aurinkoisena päivänä kirnu oli nimestään huolimatta kaunis paikka, ja rotkon vierestä avautui paikoin mukava näköala muille lähiseutujen vaaroille. Jyrkähköjen seinämien vuoksi kyseessä ei silti liene lapsiperheiden unelmakohde.

Tahkovaaran huipulla oleva palovartijan torni on ränsistynyt, eikä sinne ole lupa kiivetä. Harmi sinänsä, koska yli kolmensadan metrin korkeuteen kohoavan vaaran laelta epäilemättä näkyisi kauas.

Juuanvaara

Linnuntietä pitkin Tahkovaaralta on Juuanvaaralle vain muutama kilometri, mutta Ruokolanvaarantien kautta autolla pääsee lähemmäksikin, jopa aivan kumpareen viereen.

Tutkiessani ennalta Juuanvaaran satelliittikuvia huomasin, että alueella on tehty metsätöitä. Tämä herätti toiveen siitä, että vaaran huipulta saattaisi oikeasti nähdäkin jotain.

Käytännössä toive ei kuitenkaan toteutunut, koska puusto oli ehtinyt kuvien ottamisen jälkeen kasvaa. Kävimme kääntymässä vaaran rinteellä, mutta suuret elämykset jäivät kokematta.

Jälkeenpäin tosin tajusin, että taisimme kivuta rinteeseen vähän väärästä paikasta. Olisi ehkä kannattanut tavoitella 293-lammen koillispuolella olevaa jyrkännettä, mutta ehkä joskus toiste sitten.

Muurahaisenpolku

Päivän viimeisen kohteen kanssa oli jo vähän kiire illaksi sovitun kyläilyn vuoksi. Ajelimme kuitenkin Aisusjärven luoteispuolella sijaitsevan Muurahaisenpolun lähtöpaikalle, josta löytyvällä laavulla ehtisimme ainakin juoda kahvit.


Paikka oli aika viehättävä, koska retkeilyyn liittyviä rakenteita oli hiljattain uusittu. Itse polulle emme ehtineet, mutta saimmepa ainakin syyn palata Muurahaisenpolulle uudestaankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti